3.9.2020  //  Vaaliteemat, Yleiset, Yrittäjyys, Maatalous, Kansainvälisyys, Etelä-Pohjanmaa, Koko Suomi

Politiikan aivopierut

Politiikan aivopierut

Lakeudenportti ja Torstai-lehti 3.9.2020

Viime viikkona moni meistä on kauhistellut Helsingin kaupunginvaltuuston vihreän puheenjohtajan vastenmielisiä puheita siitä, että suomalainen ruoka tulisi laittaa boikottiin siksi aikaa, kunnes maanviljelijät lopettavat Itämeren saastuttamisen.
 
Lausunto oli täysin absurdi poliitikolta, jonka kotikaupunki polttaa Itämeren rannalla vuorittain laivattua kivihiiltä ja dumppaa niin saastelumensa kuin hulevetensä Suomenlahteen joka vuosi.
 
On tietenkin selvää, ettei tällaisissa puheissa ole päätä eikä häntää. Toisaalta on hyvä, ettei Helsingin vihreät valtuutetut päätä Suomen maatalouspolitiikan linjasta eikä puolue yksin edes ympäristöpolitiikasta, vaikka ministerin salkkua kantavatkin.
 
Poliittisessa puheessa populistisen aivopierun takana on usein ehkä tahallinen tietämättömyys ja ymmärtämättömyys. Erityisesti siinä on vahva asetelma puhutella omia olevia ja potentiaalisia kannattajiaan ja ajaa enemmän mielikuvaa kuin muutosta. Pöyristyminen pitää nimen mediassa.
 
Vastaavasti sanoman oletetaan houkuttavan ihmisiä puolueeseen varsinkin pääkaupunkiseudulla. Kynnystä madalletaan ulkoistamalla syyt toisaalle ja luomalla kuvaa "suuresta pahasta maanviljelystä", kieltämällä kaikki työ mitä vesien suojeluksi tehdään maatiloilla päivittäin.
 
Maatalouden hajakuormitusta vesistöille hallitaan monin toimin. Niiden käyttö on viljelijöille edukasta. Muun muassa maaperän rakenteella, kasvipeitteisyydellä, lannoitteiden määrien suunnittelulla ja levitysaikojen rajoituksilla optimoidaan niin kasvua kuin kuluja. Samalla maaperään päätyy mahdollisimman vähän ylimääräisiä ravinteita ja valumamäärä pienenee.
 
Mitä itse voimme tehdä toisin näiden aivopierujen kanssa? Tällaiset lausahdukset ovat niitä, joiden aikana punnitaan kaikkien meidän itseluottamus. Ympäristötyö on osa alkutuotannon elinkeinoja, missä on menty eteenpäin isoin harppauksin viimeisten vuosikymmenten aikana.
 
Ollaan ylpeitä siitä, että suomalainen viljelijä tuo ruuan pöytään myös niille, jotka eivät työtä arvosta. Korona-aikana moni on ymmärtänyt kotimaisen ruuantuotannon merkityksen, vaikka selvästi työtä vielä riittää. On syytä osoittaa malttia ja ymmärrystä, sekä välittää tietoa, joka toivottavasti vähentää liiallisia valumia erityisesti populistien suupielistä.

Kommentit (0)

    « Takaisin