27.4.2018  //  Vaaliteemat, Yleiset, Kansainvälisyys, Puolustus, Koko Suomi

Ruotsista voidaan ottaa myös oppia maanpuolustukseemme


Iltalehden Blogi 27.4.2018 
 
Vanhan sanonnan mukaan aina oppii uutta, kun on kotoa pois. Sen vuoksi on tärkeää, että eri asemissa olevat päätöksen tekijät käyvät katsomassa toimintatapoja myös maamme rajojen ulkopuolella. Keskustelut naapurimaiden kollegojen kanssa lisää ymmärrystä erilaisista tavoista ajatella asioita. Lisäksi se antaa mahdollisuuksia kertoa omista tavoistamme toimia, lisäten myös vastapuolen ymmärrystä.
 
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa kansainvälisyys on hyvin tärkeässä asemassa. Kahdenväliset ja kollektiiviset puitesopimukset eri länsimaiden kanssa mahdollistavat harjoitustoimintaan, huoltovarmuuteen ja sitä kautta turvallisuuteen liittyviä tekijöitä. Sen vuoksi Suomen on hyvä olla eri pöydissä mukana hakemassa vahvistusta kansalliseen puolustukseemme.
 
Suomen puolustusjärjestelmä on ainutlaatuinen. Luotamme oikeutetusti edelleen yleiseen asevelvollisuuteen ja reserviläisiin pohjautuvien sodan ajan joukkoihin. Sen sijaan moni maa on järjestelmän ajanut alas, mukaan lukien naapurimaamme Ruotsi.
 
Ruotsissa asevelvollisuutta on lähdetty palauttamaan. Helppoa se ei ole, sillä noin 90 000 henkilön ikäluokasta saadaan rekrytoitua vuosittain vain noin 4000 henkilöä varusmiespalvelusta suorittamaan. Suomessa armeijan käy noin 75% miesten ikäluokasta. Sen lisäksi naisten vapaaehtoinen asepalvelus nostaa vuosi vuodelta kiinnostustaan hipoen tänä vuonna ennätyslukemissa noin 1500:n henkilön voimin. Tämä tuo pohjan sodanajan joukkojemme vahvuudelle.
 
Suomen peruskulmakivet nojautuvat yleiseen asevelvollisuuteen ja koko Suomen puolustamiseen. Maavoimiemme kalustoa on uusittu. Valmiuttamme on kehitetty ja sodan ajan joukkojemme vahvuutta on nostettu. Merivoimien kalustohankinnat keskittyvät vuosikymmennen vaihteeseen. Laivue 2020 tuo nykyaikaista suorituskykyä merialueidemme turvallisuuden parantamiseen. Ilmavoimien suorituskyvyn korvaaminen on tarjouspyyntövaiheessa. Horneteillemme päätetään seuraaja ensi vaalikaudella viidestä vaihtoehdosta.
 
Kaikkein tärkein tekijä Suomella on kuitenkin vahva maanpuolustustahto. Sen ylläpitämisessä vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa on kiistaton rooli. Erilainen kenttäkelpoisuutta ylläpitävä toiminta Suomen eri kolkissa antaa mahdollisuuden osallistua laajasti toimintaa. Ei ole varmastikaan sattumaa, että kansainvälisen tilanteen kiristyessä jäsenmäärät ja aktiivisuus ovat olleet reserviläisjärjestöissä nousussa.
 
Ruotsin puolustusvoimien yhtenä puolustushaarana toimivat kodinturvajoukot. Pääsin tutustumaan jokin aika sitten heidän toimintaansa Ruotsissa. Vaikka joukko on pieni, motivaatio toimintaan on korkealla. Resurssit mahdollistavat toiminnan laajasti, joka luo edellytykset osallistua harjoitteluun myös työajalla. Lisäksi kodinturvajoukoilla on selkeät tehtävät toimimiseen kriisitilanteissa. Niitä on käytetty muun muassa luonnonkatastrofitilanteissa viranomaisten tukemiseen.
 
Suomen vapaaehtoinen maanpuolustus uusiutuu myös, kun MPK:n eli Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminta muuttuu osittain Puolustusvoimien alaisuuteen. Myös resurssit kentälle kasvavat ja reserviläisten urapolut paranevat.
 
Suomeen ei olla luomassa kodinturvajoukkoja, mutta joitain hyviä elementtejä on syytä ottaa opiksi Ruotsista:
 
– Toiminnan maksuttomuus on tärkeä lähtökohta. Ne jotka haluavat antaa aikaansa isänmaan turvallisuuden parantamiseksi tulee voida tehdä se ilman oman lompakon raottamista. Lisäksi harjoitteluun on varattava lisää resursseja. Ampumisen taito tulee vain ampumalla, ei ”laukauksia” ja ”sarjoja” huutamalla. Myös varusteiden on oltava kunnossa.
 
– Paikallisjoukoille on annettava selkeä tehtävä toimia viranomaisten virka-apuna. Esimerkiksi vesikriiseissä tai pitkien sähkökatkosten aikana reserviläispuolelta löytyisi sitoutuneita auttajia, kunhan lainsäädäntö sen mahdollistaisi.
 
– Reserviläisille on saatava laajemmat kouluttajaoikeudet. Tällä hetkellä Puolustusvoimien resursseja syövät valvontatehtävät, jotka voisi hoitaa aivan yhtä hyvin myös koulutettu reserviläisjohtaja. Huomioitakoon, että mahdollisessa kriisitilanteessakin joukoistamme noin 95% on reserviläisiä joista suurin osa toimii ilman kantahenkilökunnan ohjausta.
 
Vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa olisi syytä lisätä myös kansainvälistä yhteistyötä. Yksi hyvä tapa olisi mahdollistaa paikallisjoukkojen laajamittaisempi osallistuminen kansainvälisiin harjoituksiin. Yksi hyvä paikka siihen avautuu vuonna 2021 Suomessa järjestettävän laajemman sotaharjoituksen yhteydessä.

Kommentit (0)

    « Takaisin