Turvealan kohtelu Suomessa on ollut vuosia epäjohdonmukaista politiikkaa. Aikanaan, 26 vuotta sitten, turve määriteltiin virheellisesti uusiutumattomaksi energiaksi. Sen jälkeen syytöksiä on tullut niin vesistöjen kuin ilmaston pilaamisesta siitä huolimatta, että vesistönsuojelu saatettiin kuntoon ja uusi polttotekniikka on pystynyt ottamaan päästöt talteen.
Ala on ollut tärkeä osa energiaomavaraisuutta, huoltovarmuutta ja maatalouden arkea, mutta päätökset ovat tehneet tulevaisuudesta yhä epävarmemman. Keskustelu on noussut uudelleen esiin kansalaisaloitteessa, jossa turve halutaan tunnustaa uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Aloitteen taustalla näkyy alan turhautuminen siihen, että lupaukset turpeen paremmasta kohtelusta eivät ole muuttuneet teoiksi.
Tilanne on ristiriitainen. Nykyinen hallitus on puhunut paljon kotimaisen energian ja maaseudun puolustamisesta. Silti käytännön päätökset ovat vaikeuttaneet alan toimintaa entisestään.
Orpon ja Purran hallitus nosti turvetuotannon lupamaksuja vuosina 2025 ja 2026 rajusti. Vielä vähän aikaa sitten 150 hehtaarin luvasta maksettiin noin 26 000 euroa. Nyt hinta nousi lähes 48 000 euroon. Alle 10 hehtaarin alueilla nousu oli suhteellisesti vielä suurempi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että uusien alueiden avaaminen käy lähes mahdottomaksi pienille yrittäjille.
Perussuomalaiset syyttivät mahtipontisesti keskustaa turvealan ongelmista. Todellisuus on kuitenkin hyvin erilainen. Keskusta joutui toimimaan hallituksessa poikkeuksellisen vaikeassa poliittisessa ilmapiirissä, jossa turpeesta tehtiin ilmastopolitiikan symbolinen syntipukki. Siitä huolimatta pahimmat esitykset onnistuttiin torjumaan ja veronkorotus jäi lopulta 2,7 euroon megawattitunnilta, mikä oli murto-osa päästökaupan aiheuttamista kustannuksista. Pienille, alle 10.000MWh:n laitoksille saatiin verovapaus ja yrittäjät saivat alan omasta vaatimuksesta käytöstä poistuneista koneista korvauksen.
Nykyinen hallitus toimii täysin erilaisessa tilanteessa, eikä poliittisia esteitä turvealan helpottamiselle pitäisi olla. Siksi on vaikea ymmärtää, miksi ala ei ole saanut lupauksista ja juhlapuheista huolimatta yhtään merkittävää helpotusta. Päin vastoin, hallitus muutti kattilatehon laskentaa ja lopetti tällä päätöksellä turpeen käytön noin kahdessakymmenessä pienessä lämpölaitoksessa.
Kuivike- ja kasvuturve ovat edelleen välttämättömiä suomalaiselle maataloudelle ja puutarhatuotannolle. Niiden riittävyys liittyy suoraan omavaraisuuteen ja huoltovarmuuteen. Suomessa pitäisi nyt vahvistaa kotimaista tuotantoa eikä tehdä siitä yhtään nykyistä vaikeampaa uusilla maksuilla ja kiristyksillä.