Mikko Savolan puhe Peränteen Metsästys- ja Ampumaseuran 70 -vuotisjuhlassa 7.8.2022

On ilo saada tuoda Eduskunnan terveiset tähän juhlatilaisuuteen. Peränteen Metsästys- ja Ampumaseuran 70 vuotta ansiokasta toimintaa metsästyksen, riistanhoidon, kenneltoiminnan ja ammunnan parissa on kunnioitettava saavutus. Kiitoksen tästä ansaitsette te, seuran aktiivinen ja aikaansaava jäsenistö. 
 
70 vuoden aikana moni asia on varmasti seuran toiminnassa muuttunut tai hioutunut toiseen muotoon. Kyky uudistua ja sopeutua kulloisenkin ajan tarpeisiin ja vaatimuksiin onkin elinvoimaisen seuran tunnusmerkki. Voin hyvillä mielin todeta, että tässä seurassa toimintaa on kehitetty ja uudistettu aina tarpeen mukaan. Seuran toiminta on pysynyt kiinni ajassa. Aktiivinen ja eteenpäin katsova asenne yhdistettynä siihen, että perusasiat on pidetty kunnossa, on vahva yhdistelmä. Se lupaa hyvää jatkoa myös seuraavalle 70 vuodelle! 
 
 
Suomalainen elämäntapa on vertaansa vailla. Elämme sopusoinnussa luonnon kanssa. Elämme maasta ja elämme metsästä. Nautimme erän antimista, jos Tapio suo. Joskus onnistaa, aina ei. Saalis on yhdessä saavutettu palkinto. Metsästyksessä yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen on koko homman suola. 

Vuosikymmenten saatossa metsästys- ja erätalouspolitiikassa on tapahtunut muutoksia. Tällä on tietenkin ollut vaikutusta metsästysseurojen toimintaan. Isona kehityslinjana on ollut seurojen yhteiskunnallisen merkittävyyden kasvu. Esimerkkejä tästä on lukuisia. 

Seurojen merkitys riistatutkimuksessa, esimerkiksi riistakolmiolaskennan ja suurpetohavaintojen muodossa, on ratkaisevan tärkeää. Suurriistavirka-avun antaminen on lisääntynyt, kun peurakolarit ovat yleistyneet. Itse metsästyskin palvelee monella tavalla yhteiskunnan tarpeita. Hirvieläinkantojen pitäminen kohtuullisen kokoisina lisää huomattavasti autoilijoiden liikenneturvallisuutta. Villisikakannan pitäminen pienenä palvelee puolestaan terveysturvallisuutta. Metsästys on käytännössä ainoa keino estää sikaruton leviäminen. ”Ammutaan tavattaessa” kuten edellinen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä tapasi villisioista sanoa. 
 
 
Riistakantojen hoito on suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä. Samoin on laita suurpetokantojen hoidon osalta. Ilman metsästysseuroja tämän työn toteuttaminen ei olisi mitenkään mahdollista. Metsästysseurat kantavat koko maassa tunnollisesti vastuuta vaalimistaan riistakannoista. Seurat ansaitsevat kaikesta työstään suuren kiitoksen. 
 
Tämän hetkiseen ajankuvaan kuuluu valitettavasti myös se, että perinteisiä elämäntapojamme haastetaan. Meillä on tässäkin maassa joukko ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella vieraantuneet luonnosta ja luonnon kierokulusta.  
 
Maamme metsästysseurat hoitavat ansiokkaasti oman roolinsa ja tehtävänsä, kunhan siihen annettaan riittävät mahdollisuudet. Meidän päättäjien on varmistettava, että seurojen toimintaedellytykset säilyvät ja että seuratoiminnan kehittäminen on mahdollista.  Valitettavasti kaikilla poliittisilla ryhmillä ymmärrys metsästyksen ja riistanhoidon tärkeydestä, suoraan sanoen välttämättömyydestä, ei ole riittävää. Jälki on pahimmillaan tuhoisaa, kun mielipiteet muodostetaan pelkästään ideologisin perustein. Tarvetta oikealle, faktoihin perustuvan tiedolle on runsaasti. Tähän kannustan jokaista metsästysseuraa ja kiinnittämään erityistä huomiota. 
 
On käsittämätöntä, että esimerkiksi valkoposkihanhien metsästyksen salliminen tai edes niiden lihan hyödyntäminen ruokana herättävät edelleen vastusta. Sekä metsästyksen sallimisesta, että lihan hyödyntämisestä on Eduskuntaan tullut kansalaisaloitteet, jotka käsitellään tulevana syksynä. Laji ei ole tällä hetkellä uhanalainen, joten suojelustatukselle ei ole enää perusteita. Hanhien aiheuttamista valtavista vahingoista erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomen viljelysmaille olemme saaneet lukea tänäkin kesänä. Hanhipellot tai muut vastaavat keinot eivät tässä auta. Ainoa kestävä tapa hanhiongelmaan on kannan rajoittaminen metsästämällä. 
 
Tietyissä asioissa on sentään päästy hiukan eteenpäin. Maa- ja metsätalousministeriö vahvisti jo viime vuoden puolella asetuksen, jolla suden kannanhoidollisesta metsästyksestä tehtiin mahdollista. Perusteet suden metsästämisen sallimiselle ovat vahvat. Suomen susikanta on suurempi kuin yli sataan vuoteen. Susi vaikuttaa yhä useamman maaseudulla asuvan ihmisten arkeen. Kotieläimiin kohdistuneet vahingot ovat lisääntyneet ja suden ihmisarkuus vähentynyt. 
 
Kuten hyvin tiedätte, metsästystä ei voitu tänä vuona aloittaa, koska hallinto-oikeudet ovat välipäätöksillään toistaiseksi keskeyttäneet metsästyksen täytäntöönpanon. Tilanne on kaikin puolin harmillinen ja kohtuuton. Nykyistä laajaa valitusoikeutta on voitava rajata. Suden metsästyksestä valituksia ovat nimittäin tehtailleet lähinnä tahot, joilla ei ole mitään tosiasiallista kiinnekohtaa susialueeseen. On väärin, että susialueilla elävät ihmiset joutuvat kärsimään tällaisen toiminnan vuoksi. 
 
 
Metsästysseurojen toiminnan jatkumisen kannalta on välttämätöntä, että jäsenistö uudistuu ja nuoret löytävät tiensä metsästyksen pariin. Tiedän, että täällä Peränteellä on nuorten helppo tulla mukaan toimintaan. Pitäkää siitä periaatteesta kiinni. 
 
Kaupungistuvassa Suomessa ei ole enää itsestään selvää, että nuorilla on riittävästi mahdollisuuksia oppia tuntemaan maaseutua ja sen elinkeinoja. Myös metsät ja metsästys uhkaavat jäädä vieraiksi. Miten käy, jos emme Euroopan metsäisimpänä maana tunne enää metsiämme? Tähän tulisi kiinnittää vahvempaa huomiota jo kouluopetuksessa. Lajitunnistus, luontotietämys, erätaidot, lainsäädäntö ja ylipäätään oikea tieto metsistä ovat sellaista yleissivistystä, jota tulisi tarjota jokaiselle suomalaiselle. 
 
Mielestäni metsästäjäntutkinnon ottaminen osaksi valtakunnallista opetussuunnitelmaa, vähintäänkin valinnaisaineeksi, olisi sopiva ja nuoria kannustava tapa tehdä metsiä, niiden lajistoa ja metsästystä tutuksi. 
 
Metsästysharrastuksen mahdollistamiseksi jokaiselle halukkaalle suomalaiselle tarvitaan tietenkin aktiivisia seuroja eri puolilla maatamme. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota muun muassa ampumaratojen riittävään määrään. Ratojen määrä on viime vuosikymmeninä vähentynyt huolestuttavasti. Puolustusvaliokunnan tuoreessa mietinnössä todetaan, että Suomessa tulisi olla vähintään 1 000 toimivaa ampumarataa. Ratoja tarvitaan välttämättä lisää reserviläistoiminnan ylläpitämiseksi, mutta myös muiden harrastajien tarpeeseen. Harrastajia maassamme riittää, sillä joka kahdeksannella suomalaisella on aselupa. 
 
 
Vaikka seurojen yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut, ei ole syytä unohtaa, että seurat ovat olemassa jäseniään, meitä metsästäjiä varten. Metsästys ja seurassa toimiminen ovat erinomaisia harrastuksia. Kysymys on paitsi metsästämisestä ja luonnossa liikkumisesta, myös sosiaalisesta kanssakäymisesti ja yhteisestä tekemisestä. Monella kylällä nimenomaan metsästysseura on kylän kokoava voima ja elinvoiman ylläpitäjä. Tämäkin juhla on osoitus yhteisen tekemisen ja yhteisön voimasta. 
 
Arvoisat erämiehet ja naiset, 
 
Näiden ajatusten saattelemana toivotan mitä parhaimmat onnittelut 70-vuotiaalle Peränteen Metsästys- ja Ampumaseuralle, sekä menestyksekästä tulevaisuutta seuraaville vuosikymmenille!