25.2.2023
Hyvät Jääkäriperinteen vaalijat, hyvä juhlayleisö, naiset ja miehet
Haluan heti alkuun kiittää mahdollisuudesta tuoda valtioneuvoston tervehdyksen tähän tilaisuuteen. Kutsu juhlapuhujaksi tällaiseen tilaisuuteen on aina suuri kunnia ja ilo. Etelä pohjanmaalla on, kuten kaikki tietävät, vahva maanpuolustushenki ja sen voi tänäänkin täällä salissa aistia.
Jääkärien kotiinpaluusta on tänään kulunut 105 vuotta ja Jääkärien rooli maamme itsenäisyydelle on ollut merkittävä.
Vapauden eteen oli tehtävä työtä ja vapauden eteen oli taisteltava. Jääkärit muodostivat sen maamme valtiollisen vapauden etujoukon, joka nousi taisteluun itsenäisen Suomen luomiseksi ennen muita ja muita rohkeammin. Siksi me olemme täällä tänään muistamassa jääkäreitä.
1900-luvun alkuvuosina elämä Suomessa oli monella tavalla vaikeaa. Autonominen Suomi menetti asemaansa venäläistämistoimien johdosta ja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus näytti synkältä.
Suomessa ei katsottu hyvällä sortokausien aikana toteutettuja venäläistämistoimenpiteitä. Osa suomalaisista, niin sanotun myöntyväisyyssuuntauksen edustajat, katsoivat, että taipumalla venäläisten vaatimuksiin suomalainen kansallisuus olisi mahdollista säilyttää.
Toiset vannoivat passiivisen vastarinnan nimiin. Kaikkia laittomia sortotoimenpiteitä piti vastustaa ja niiden toteutusta vaikeuttaa kaikin luvallisin keinoin.
Lisäksi oli kolmas ryhmä, aktiivisen vastarinnan kannattajat, joiden tavoitteeksi muotoutui Suomen itsenäistyminen, tarvittaessa asevoimaa käyttäen.
Tähän ryhmään kuuluivat ne Helsingin Ostrobotnialle marraskuussa 1914 kokoontuneet ylioppilasaktivistit, jotka päättivät ryhtyä toimenpiteisiin kansanarmeijan luomiseksi ja Suomen irrottamiseksi Venäjästä.
Syntyi jääkäriliike, sankaritarina, jota me suomalaiset olemme syystäkin vaalineet.
Tarinan sankareita ovat kaikki ne jääkärit, jotka olivat maanpetostuomiota uhmaten valmiita lähtemään Saksaan saamaan sotilaskoulutusta ja palatakseen taistelemaan Suomen vapauden puolesta.
Sankareita olivat myös ne Suomessa toimineet värvärit ja etappien ylläpidosta vastanneet aktivistit, jotka tekivät jääkäreiden Saksaan lähdön mahdolliseksi.
Yksi tällainen ”etappi” oli myös tämä Kosolan talo, jonka kautta moni Saksaan lähtevän nuoren suomalaisen miehen matka kulki. Moni lähtijä oli lähialueen omia poikia, sillä olihan lähes puolet Jääkäreistä pohjanmaalta.
Aluksi Saksaan, niin sanotulle Pfadfinder-kurssille, lähti noin 200 vapaaehtoista, joiden koulutuksen oli määrä kestää vain neljä viikkoa. Koulutus muuten alkoi 25.2.1915 eli päivälleen 108 vuotta sitten.
Koulutusaikaa kuitenkin jatkettiin useaan otteeseen ja lopulta Saksa päätti laajentaa koulutusjoukon 2000 miehen vahvuiseksi jääkäripataljoonaksi. Suomessa alkoi suuri värväys.
Lopulta yhteensä 1896 nuorta miestä eri puolilta Suomea, kaikista poliittisista puolueista, molemmista kieliryhmistä ja kaikista yhteiskunnan eri kerroksista päätti tehdä pitkän ja vaarallisen matkan Saksaan hankkiakseen itselleen sotilaskoulutukseen ja siten hankkia maallemme itsenäisyyden ja osaltaan turvata kansakuntamme tulevaisuus.
Näiden nuorten miesten epävarmassa tilanteessa tekemän päätöksen määrätietoisuus herättää minussa suurta kunnioitusta.
Värväreinä toimivat usein paikallisesti tunnetut ja arvostetut henkilöt sekä pääkaupungin ja maaseudun välillä liikkuneet opiskelijat. Toiminnan laajentuessa viranomaiset pääsivät kuitenkin aktivistien jäljille. Seurasi pidätyksiä ja moni etappi jouduttiinkin sulkemaan.
Koko jääkäriliikkeen historia on täynnä kiehtovia henkilöitä, tapahtumia ja tarinoita. Yhdessä ne muodostavat klassisen draaman kaaren, jossa pääroolissa olevat aktivistit, jääkärit ja heitä auttaneet suomalaiset tavoittelivat päämääristä jalointa, Suomen itsenäisyyttä. Päämäärän saavuttaakseen he olivat valmiita ottamaan riskejä ja tekemään uhrauksia.
Vastavoimana toimi Suomen kansan selkärangan ja suomalaisuuden nujertamaan pyrkivä tsaarin Venäjä. Ratkaiseva käännekohta ajoittui loppuvuoteen 1917, jolloin Suomen senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen.
Saksaan matkanneet jääkärit olivat se maamme valtiollisen vapauden etujoukko, joka nousi taisteluun itsenäisen Suomen luomiseksi ennen muita ja muita rohkeammin.
Osoitus jääkärien tahdon lujuudesta on pitkä poissaolo Suomesta. Sotilaskoulutusjakso Saksassa alkoi pääosalla syksyllä 1915 jatkuen aina helmikuuhun 1918. Lisäksi tuona aikana jääkärit osallistuivat sotatoimiin keisarillisen Saksan asevoimissa vuosina 1916-17.
Noina vuosina on jääkäreistä lopullinen päämäärä ja alkuperäiset omalle toiminalle asetetut tavoitteet tuntuneet varmasti moneen otteeseen erittäin kaukaisilta. Silti ajatus itsenäisestä ja vapaasta Suomesta ajoi heitä vaikeimpinakin hetkinä eteenpäin.
Jääkärien rooli ja merkitys maamme puolustukselle on tunnettu ja tunnustettu. Itsenäisyysjulistusta seuranneessa Vapaussodassa jääkärit lunastivat ne odotukset, joita heihin oli kohdistettu. Johtajina ja kouluttajina he muodostivat hallituksen joukkojen kovan ytimen.
1920 ja 30-luvuilla Jääkärit muodostivat nuoren kansakuntamme puolustusvoimien selkärangan ja toisen maailmansodan aikaan useissa keskeisissä sotilastehtävissä palveli jääkäritaustaisia upseereita.
Merkittävä osa jääkäreistä teki sotien ulkopuolella elämäntyönsä siviilielämässä ja siten osallistuivat merkittävällä tavalla suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen.
Jääkärien oppimasta sotilastaidosta ja sotilaskulttuurista moni elementti elää edelleen Suomen puolustusvoimissa ja sotilaskulttuurissamme.
Jääkäreiden kautta suomalaiseen sotilasjohtamiseen juurtui muun muassa periaate joukkojen johtamisesta edestä käsin. Oma esimerkki – oli jääkärien johtamisen kulmakivi.
Jääkäriliike edustaa ensisijaisesti esimerkkiä uskosta omiin mahdollisuuksiin sekä aloitteellisuutta tehdä itse merkittäviä ponnistuksia ja uhrauksia arvokkaina pitämiensä asioiden eteen.
Tämän esimerkin soisin olevan kaikilla nykypäivän suomalaisilla mielessä.
Tänään kunnioitamme Jääkäreiden muistoa.
Yksi luku jääkärihistoriassa päättyi, kun viimeinen jääkäri, jääkärikenraali Väinö Valve kuoli maaliskuussa 1995. Se, että hänet saatettiin haudan lepoon valtiollisin kunnianosoituksin, oli valtiovallalta kunnianosoitus niin viimeisen jääkärin kuin myös koko jääkäriliikkeen elämäntyölle.
Jääkärikenraali Valveen siunauspäivänä Helsingin Sanomat kirjoitti osuvasti pääkirjoituksessaan:
”Kun Jääkäripataljoona 27:n viimeinen jääkäri on kuollut, kansakunta on valmis myöntämään, että jääkärit muodostivat kansallisen itsenäisyystaistelumme ytimen sisällissodassa ja toisen maailmansodan aikana ja heidän saavutuksiaan voi verrata mihin tahansa menestyneen vapautusarmeijan työhön.”
”Jääkäriliikkeen perintö on selväsanainen: Luottamus Suomen tulevaisuuteen itsenäisenä ja vapaana valtiona, horjumaton usko tämän asian oikeutukseen silloinkin, kun kaikki näyttää toivottamalta, sekä tahto ja uskallus taistella näiden päämäärien puolesta. Tämä on kestävä kivijalka tänäänkin!”.
Vaikka viimeisen jääkärin poismenosta on pian kulunut jo 28 vuotta. Jääkäriperinteet eivät ole kuitenkaan katkenneet vaan niitä valitaan edelleen.
Haluan esittää kiitokseni kaikille niille, jotka osaltaan aktiivisesti vaalivat jääkäreiden perinteitä ja perintöä. Tilaisuuksien liikkeelle panevana voimana ovat mm. lukuisat vapaaehtoiset Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen ja Jääkärisäätiön toiminnassa mukana olevat.
Maamme puolustus nojaa tänäkin päivänä suomalaisten vahvaan maanpuolustustahtoon. Tuo maanpuolustustahto, se onkin tutkimusten mukaan ei vain Euroopan, vaan koko maailman huippua. Tässä maassa todella asuu kansa, jolla on tahtoa ja kykyä puolustaa omaa maataan.
Useampi kuin neljä viidestä suomalaisesta vastasi myönteisesti kysymykseen siitä, tulisiko Suomea puolustaa aseellisesti hyökkääjää vastaan silloinkin, jos tulos näyttäisi epävarmalta. Voimme olla tästä lukemasta ylpeitä. Arvaan myös, että täällä Pohjanmaalla numerot ovat vielä tuotakin korkeammat.
Varusmiespalveluksen suorittaa edelleen vuosittain koko palveluskelpoinen ikäluokka nuoria miehiä ja noin 1500 vapaaehtoista naista. Sotilaskoulutuksen alkaessa lähtöasetelma on tasapuolinen kaikille varusmiehille taustoistaan riippumatta.
Varusmiehen tahto ja kyvykkyys punnitaan alokaskaudella, jonka perusteella määräytyy kunkin jatkokoulutus. Lopputulemana ikäluokasta muodostuu yhteishengeltään vahvoja sodan ajan joukkoja, joissa jokaisella on oma tärkeä tehtävänsä.
Näen järjestelmässämme edelleen vahvana Jääkäriliikkeen jättämän perinnön.
Vuonna 1975 Jääkärit kuvasivat itse laatimassaan testamentissa Suomen nuorisolle vuosien 1917-18 tunnelmia seuraavasti: ”Suomea uhkasi vaara, joka uhkasi murskata edellisiltä sukupolvilta perinnöksi saadun oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen, yksilön vapauden ja kansallisen kulttuurin.”
Tämä lainaus voisi olla myös tämän päivän Ukrainasta jossa taistellaan nimenomaan vapauden ja kansallisen itsemääräämisoikeuden puolesta.
Kaksi vuosikymmentä vapaussodan jälkeen talvisota yhdisti Suomen kansan, ylivoimaiselta näyttänyttä vihollista vastaan. Suomalaiset kaikista yhteiskunnan eri kerroksista astuivat palvelukseen torjuakseen maahan kohdistuvan oikeudettoman hyökkäyksen.
Syntyi talvisodan henki, joka on edelleen vahvan maanpuolustustahtomme perusta. Tällainen henki on syntynyt myös Ukrainassa, kun he puolustavat maataan määrällisesti vahvempaa hyökkääjää vastaan.
Jääkärien testamentti vuodelta 1975 päättyy ajatukseen, jonka mukaan tahto ja uskallus taistella omien päämäärien puolesta on arvokkainta.
Säilyköön tämä jääkäreiden jättämä perintö vahvana ohjenuorana myös meille ja meitä seuraaville sukupolville.
Kiitos ja hyvää juhlaa teille kaikille.