Torstai-lehti 6.11.2024
Hirvipassissa sielu lepää. Ensimmäiset metsästysviikonloput kotikylällä ovat takana. Ne ovat menneet hyvässä säässä ja luonnosta nauttien. Kaikkialla metsästys ei mene pelkästä nautinnosta, kun uhkana on metsästyskoiran menettäminen suden suuhun.
Ympäri Suomen on tullut viestiä, että suurpetotilanne on viime kesän ja kuluvan syksyn aikana pahentunut hälyttävästi. Näiden vahinkojen korvaamiseen budjetoitu lähes yhdeksän miljoonan euron summa on jo loppumaisillaan.
Sosiaalisessa mediassa leviävät kuvat ja videot yhä vähemmän ihmistä pelkäävistä ja röyhkeämmin esimerkiksi lemmikkejä tavoittelevista susista.
Vuonna 2021 otimme maa- ja metsätalousvaliokunnassa jykevästi kantaa, missä kerromme suden kuuluvan Suomen luontoon, mutta ne on pidettävä ihmisarkoina ja vahingot kurissa. Suden metsästys on odotettu ja välttämätön osa susikannan hoitoa.
Viime eduskuntakaudella annettiin selvät sävelet kansalaisaloitteen mietinnön pohjalta siihen, että susien kannanhoidollinen metsästys pitää mahdollistaa.
Jo tuolloin oli nähtävissä, ettei kannanhoidollisesta metsästyksestä säätäminen tulisi olemaan helppoa. Kautemme loppuun asti maa- ja metsätalousministeriössä asiaa selvitettiin ja malleja testattiin.
Kun lakia säädetään on lähdettävä siitä, että säädökset kestävät lainopillisen tarkastuksen ja näin ollen myönnetyt luvat voitaisiin laittaa nopeasti täytäntöön mahdollisista valituksista huolimatta.
On surkea tilanne, ettei lupia edelleenkään myönnetä, vaikka sudet tulevat pihapiireihin jo lähes kaikkialla Suomessa. On muistettava, että suojeltunakin susi on peto, joka ei jätä lemmikkejä, tuotantoeläimiä tai metsästyskoiria rauhaan.
Eduskunta myös edellytti, että suotuisan suojelutason viitearvo ei voi perustua pelkästään genetiikkaan. Kokonaiskestävyyden kannalta on otettava huomioon turvallisuus, sosiaaliset ja taloudelliset seikat sekä koiran avulla tapahtuvan metsästyksen kulttuurin säilyminen.
Tällä hetkellä Suomesta puuttuu lakiin kirjattu määritelmä suurpetojen suotuisalle suojelutasolle. Samaan aikaan esimerkiksi Ruotsissa hallitus vähentää susien määrää reippaasti. Siellä hallitus ehdottaa suotuisan suojelutason viitearvon alentamista 300 yksilöstä 170 yksilöön.
Eduskunnan tahto vahinkoperusteisten poikkeuslupien sujuvoittamisesta, valitusoikeuden rajoittamisesta vain paikallisille sekä niiden nopeasta käsittelystä ei vieläkään toteudu.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan viime huhtikuussa asettama suurpetotyöryhmä ei ole tähän mennessä kyennyt tuottamaan merkittäviä ehdotuksia. Työryhmän toimikautta on jouduttu jatkamaan marraskuun loppuun.
EU:ssa tapahtuva positiivinen kehitys suden suojelustatuksen lieventämiseksi antaa nyt selkänojaa uudelle kansalliselle lainsäädännölle. Susia tulee rajan yli koko ajan lisää ja pentueiden määrä kasvaa. Kun metsästys on jäissä, niin ihmisarkuus heikkenee nopeasti.
Nyt oleellinen kysymys on antaako ministeri Sari Essayah Korkeimman hallinto-oikeuden tahdon määrittää säätelyä.
Kannanhoidollisen metsästyksen edellytykset on kirjattava lakiin. Meidän tulee omaksua Ruotsista malli, joka mahdollistaa susien vähentämisen, kun laissa määritelty tiheys toteutuu. Uskon eduskunnasta kyllä löytyvän tukea.
Lain säätäminen ei ole helppoa. Olemme itsekin taistelleet asian kanssa vuosia. Pohjatyö on kuitenkin tehty. Orpon ja Purran hallitukselta odotetaan toimenpiteitä suurpetojen ja etenkin suden kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi.