Viiskunta 21.11.2024
Kirjoitan tätä kirjoitusta matkalla rapakon taakse Kanadaan. Montrealissa pidetään NatoPA:n yleiskokous, missä pääpuheenaiheena on Naton suorituskykyjen vahvistaminen ja Ukrainan tulevaisuus.
Tiistaina tuli kuluneeksi tasan tuhat päivää siitä, kun Venäjä aloitti vihamielisen hyökkäyssodan Ukrainaan. Tuona aikana ukrainalaiset ovat joutuneet kokemaan terroria, hätää, sieppauksia, raiskauksia, kuolemaa, tuhoa, pakolaisuutta ja surua.
Ukraina on taistellut urhoollisesti itsenäisyydestään. 1000 päivän aikana se kyennyt puolustautumaan Venäjän laajamittaista iskua vastaan. Päivittäin puolustautuu niin rintamalla kuin venäläisten ilmaiskuja vastaan. Sota näkyy ja tuntuu kaikkialla.
Suomi on tukenut Ukrainaa niin sotilaallisesti kuin humanitäärisesti. Ilman Lännen tukea Ukrainan olisi ollut mahdotonta puolustautua. Lännen ongelmana on ollut varovaisuus ja avun hitaus. Elokuussa etulinjassa vieraillessani kuulin kiitosta Suomen avun nopeasta perille saapumisesta, mutta moni muu tukipaketti on viipynyt matkalla pitkään.
Meidänkin seutukuntamme on ottanut vastaa ukrainalaisia ja useat vapaaehtoiset ovat järjestäneet apua ukrainalaisille erilaisten keräysten muodossa.
Kaikkien intresseissä on saada aikaan Ukrainaan rauha. Rauhan on oltava oikeudenmukainen. Se tarkoittaa sitä, että rauhanehtoja ei voi sopia ukrainalaisten pään yli.
Suomi vahvistaa puolustustaan ja vaatii koko puolustusliittoa tekemään saman. Teemme sen siksi, että meille ei koskaan kohdistuisi aggressiota Venäjältä. Maantieteelle emme mitään voi, mutta ystävät valitsemme itse. Niihin ei Putinin Venäjä kuulu.