Tiedote 20.10.2013
Euroopan Unionin ensi vuonna alkavaan uuteen ohjelmakauteen liittyen Suomen aluepoliittista tukijärjestelmää ollaan uudistamassa. Aluepoliittisen rahoitustuen avulla voidaan tukea osaa teollisuusrakennuksen rakennuskustannuksista tai tehokkaampien koneiden hankintahinnasta.
Avustukset myös pienentävät yritysten poistopohjaa, eli ne tuloutuvat kannattavilla yrityksillä suurilta osin yhteiskunnalle veroiksi poistojen pienenemisen kautta. Näiltä osin on enemmänkin kyse lainasta, jolla investoinnin jälkeistä kriittistä aikaa kevennetään. Aluepoliittiset yritystuet ovat yhteiskunnan kannalta järkevää toimintaa.
- Uhkana on, että tukialueiden ulkopuolelle jäävillä alueilla kaavailtu uudistus sulkisi kokonaan aluepoliittisten yritystukien ulkopuolelle ne PK-yritykset, jotka eivät mahdu maaseuturahaston mikroyrityksen määritelmän sisään.
Mahdollisuus uusille yrityksille on turvattava myös maakunnissa
Nyt yritystukien kohdentamisella tulee ensisijaisesti turvata maakunnan PK-yrityssektorin nousua. Yritysten aluepoliittiset tuet eivät ole niin sanottuja tukiautomaatteja, kuten esimerkiksi telakkateollisuuden saamasta tuesta on muodostunut.
Maakunnan reuna-aluetta tuleekin leikkausuhkausten sijaan siirtää osaksi ykköstukialuetta, Saarijärven - Viitasaaren seutukunnan tapaan.
- Todellisuudessa varsinkin kuusiokunnat on jo sosioekonomisten tunnuslukujen perusteella Saarijärvi-Viitasaari seutua lähempänä. Tukitason ero näiden alueiden välillä ei voi olla liian suuri.
Savola puhui maaseutuväen kirkkopyhässä Töysässä 20.10.2013. Lisäksi Savola nosti puheessaan puhtaan Suomalaisen ruuan merkitystä vientituotteena ja tuomitsi Kataisen hallituksen maataloustukien neuvottelutaktiikan.
Puherunko:
Hyvät tuottajat ja muu maatalousväen kirkkopyhää viettämään tullut väki
Kiitän mahdollisuudesta päästä tervehtimään tuottajaväkeä tänne
Töysään nyt jo syystöiden vaihtuessa talven odotukseen. Syksy on
ollut pitkä, kuiva ja lämmin, joten vuodentakaiseen verrattuna on
monien työt varmasti edenneet nopeammin ja mukavammin.
Eteläpohjalaisten viljelijän eteen tulen aina iloisin, mutta myös nöyrin
mielin. Täällä tuntee olevansa omiensa joukossa.
Ähtärin ohramaiden sato onnistui tänä vuonna hyvin. Jyvää tuli ja
vielä hyvälaatuista. Pellon laidassa tietää aina mistä on lähdetty ja
mihin aina palaa. Työn jäljen näkee heti.
Saamme olla myös kiitollisia näin upeasta säästä joka on suosinut
meitä tämän syksyn. En muista syksyä, jolloin puintikelit olisivat
olleet näin hyvät.
Omalta osaltani viljelijän ura alkoi virallisesti vuoden 2006 alusta,
jolloin tilallamme tehtiin sukupolven vaihdos. Lypsykarjaa minulla oli
aina vuoden 2011 lopulle saakka. Tuona samana kesänä oli mietittävä
ratkaisuja oman tilanpidon ja työnteon suhteen. Ensimmäinen rehusato
tehtiin vielä normaalisti, mutta sen jälkeen kypsyi päätös – vaikea
päätös karjasta luopumisesta.
Nautin myös karjanpidosta, mutta eduskuntatyön ja karjanpidon
yhteensovittaminen on erittäin haastavaa. Nyt harjoitan tilallamme
kasvinviljelyä. Myös metsätalous on hyvin keskeisessä roolissa.
Hyvät ystävät,
Viljelijät ovat olleet koko Euroopan unionissa olon ajan lujilla
ympärillä muuttuvan yhteiskunnan vuoksi. Erityisesti viime vuosina
kyyti on ollut viljelijälle kovaa.
Valitettavasti on kyyti muuttumassa vieläkin kovemmaksi.
Kariuduttuaan maan sisäisissä neuvotteluissa MTK:n kanssa, Jyrki
Kataisen hallitus löi 10.10.2013 lukkoon tavoitteemme
maataloustukineuvotteluissa.
Hallitus ja eritoten kokoomus on ilmoittanut ylpeänä ajavansa
tukirakenteen muuttamista. Tämä työ on kokoomusmepin johdolla
tuottanut jo ilmaveiviksikkin kehutun Suomi-pykälän eli 149a:n
muodossa, joka korvaa nykyisen 141 artiklan. Eu jäsenyyden
yhteydessä sovitun mukaisesti on 141 pykälän avulla korvattu
liittymisestä aiheutuvia hankaluuksia eteläisessä Suomessa.
Kauniin pinnan alta on paljastunut kuitenkin karvas totuus. 141
artiklan teksti kyllä siirtyy, mutta raha häviää, näin ollen vaikutus
tulee olemaan vajaan viidenkymmenen miljoonan luokkaa.
Suomipykälän osuus siis siirtyy osaksi Euroopan unionin yhteistä
maatalouspoliittista tukea eli CAP–tukea. Huomattava on, ettei CAPtuen
määrä kasva, vaan laskevan trendinsä mukaisesti pienenee toiset
50 miljoonaa. Suomalaisten viljeliöiden kansallisten tukien määrä
tulee siis leikkautumaan noin sadalla miljoonalla.
Käytännössä hallituksella ei ollut rohkeutta esittää Suomen
maatalouden tarpeiden mukaista tukiesitystä ja taistella sen puolesta,
vaan oletus siitä mitä voitaisiin saada helpolla läpi Euroopan
komissiossa.
Ei voi kuin ihmetellä Kokoomuksen halua hehkuttaa tällaisia
lähtöasetelmia. Luulisi kokeneiden politikkojen ymmärtävän, että
viljelijöitä ei ole helppoa sumuttaa hehkutuksella. Syytä on ihmetellä
pystyisikö hallitus ruoskimaan mitään esim. kolmikannan piirissä
olevaa alaa tällä tavalla.
Jos hallituksen neuvottelutavoitteet toteutuvat, ne leikkaavat jälleen
viljelijöiden toimeentulosta. Tuloksena tulee olemaan muita EUmaiden
tuottajia heikommassa asemassa oleva Suomalainen viljelijä.
Hyvä maaseutuväki
Byrokratia rullaa rullaamistaan, mutta työ ei vähene. Sen me kaikki
olemme jo kantapään kautta oppineet. Onneksi ollaan pohjanmaalla
aina oltu sen verran leviäselekääsiä, että selkänahassa on mistä ottaa.
Tärkeintähän on, että päätti herrat lähellä tai kaukana mitä tahansa on
täällä mahdollisuus tehdä työtä ja sillä elättää itsensä ja perheensä.
Kuten jo aiempinakin vuosina, perään kulutan viljelijän jaksamista.
Tämän päivän kaltaisista yhteisistä hetkistä, samoin kuin kotikylän
yhteistyöstä pystytään löytämään se voima joka kantaa pahojenkin
aikojen yli. Betonikylien itsekkyys ei saa levitä maaseudun sydämiin.
Kotikylällä olisi ennen kuulumatonta jos ei naapuria tunnettaisi tai
autettaisi tarvittaessa. Se on sitä aitoa lähimmäisenrakkautta.
Kaikkien uhkien ja haittojen myllätessä on meidän kuitenkin
pystyttävä uskomaan että tulevaisuus on valoisampi ja kaikki se työ
mitä jokaisen kädet tekee kantaa vielä ansaitsemaansa hedelmää.
Valon pilkahduksia ja mahdollisuuksiakin näkyy joka päivä.
Hyvä juhlaväki
Alueet pysyvät elinvoimaisena alueella elävien ihmisten ansiosta.
Ihmiset liikkuvat työn perässä ja työtä tarjoavat yritykset. Pääosin
pienet- ja keskisuuret yritykset. Meidänkin seutukuntamme kannalta
yritysten investointeihin erittäin merkitykselliset aluetuet tulevat
päätökseen maamme hallituksessa Marraskuussa. PK-yritysten
kehitysalueilla saamat investointi- ja kehittämistuet ovat aina
kertatukia. Ne tulevat aina tarkkaan määriteltyyn hankkeeseen ja
tarkkojen suunnitelmien ja laskelmien perusteella. Tuettavat yritykset
ovat kannattavia ja niillä on edellytykset toimia ja työllistää myös
tulevaisuudessa.
Aluepoliittisen rahoitustuen avulla voidaan tukea esim. 20 %
teollisuusrakennuksen rakennuskustannuksista tai tehokkaampien
koneiden hankintahinnasta. Avustukset myös pienentävät yritysten
poistopohjaa, eli ne tuloutuvat kannattavilla yrityksillä suureksi
osaksi yhteiskunnalle veroiksi poistojen pienenemisen kautta. Siltä
osin on enemmänkin kyse lainasta, jolla investoinnin jälkeistä
kriittistä aikaa kevennetään. Aluepoliittiset yritystuet ovat
yhteiskunnan kannalta järkevää toimintaa.
Euroopan Unionin ensi vuonna alkavaan uuteen ohjelmakauteen
liittyen Suomen aluepoliittista tukijärjestelmää ollaan uudistamassa.
Hyvää suunnitellussa uudistuksessa on se, että Euroopan Unionin
Maaseuturahaston kautta voidaan tukea yrityksiä entistä kattavammin.
Huonoa kaavaillussa uudistuksessa on se, että tukialueiden
ulkopuolelle jäävillä alueilla kaavailtu uudistus toteutuessaan sulkisi
kokonaan aluepoliittisten yritystukien ulkopuolelle ne PK-yritykset,
jotka eivät mahdu Maaseuturahaston mikroyrityksen määritelmän
sisään.
Yritysten aluepoliittiset tuet eivät ole ns. tukiautomaatteja, kuten esim.
telakkateollisuuden saamasta telakkatuesta on muodostunut. Toisin
kuin yleensä luullaan kehitysalueiden aluepoliittinen yritystuki on
vain pieni osa yritystukien kokonaisuudesta. Yritystukien
kokonaisuudesta suuri osa menee esim. oppilaitoksille tai kunnille
erilaisten työllisyysprojektien toteuttamiseen.
Tekesin maksamat yritystuet puolestaan kertyvät vuodesta toiseen
samoille yrityksille. Erityisen hyvin tukimiljoonien jakamisessa on
pärjännyt Viking Line, joka saa vuosittain noin 20 miljoonaa euroa
kauppa-alustukea. Myös Nokia on yritystuen kanta-asiakas.Suurimmat
yritystukien saajat vuosina 2008 – 2012 olivat Viking Line, Nokia,
STX Finland; Finpro ja UPM.
Nyt yritystukien kohdentamisella tulisi kuitenkin ensisijaisesti turvata
PK-yritysektorin nousua. Hyvä innovaatio ja nousun
mahdollistaminen luo menestystarinoita. Tästä saatiin Suomessakin
oiva esimerkki viimeviikolla kun todistimme kolmevuotta vanhan
yrityksen miljardikauppoja.
Mahdollisuus uusille yrityksille on annettava myös maakunnissa.
Kuusiokuntien seutukunta on keskeisten sosioekonomisten
tunnuslukujen perusteella lähempänä nykyisin ykköstukialueeseen
kuuluvaa Saarijärven-Viitasaaren seutukuntaa. Tämän vertailtavuuden
perusteella seutukuntamme tulisi nimetä varsinaiseen tukialueeseen.
Siten alueemme voisi vauhdittaa kehitystään ja turvata
väestökehityksensä ja työpaikkakehityksen. Tukialuemuutoksen
saavuttamiseksi olemme yhdessä kuusiokuntien elinkeinojohtajien
kanssa pitäneet tiiviisti yhteyttä työ- ja elinkeinoministeriöön
viimeisen kahden vuoden aikana. Kuusiokuntien perässä on
tavoitteena oltava koko Etelä-Pohjamaan saaminen ykköstukialueen
piiriin.
Etelä-Pohjalaiselle yrittäjyydelle on annettava menestymisen eväät.
Hyvät ystävät,
Eduskunnassa jälleen aloittanut konkarikansanedustaja Jörn Donner
sanoi taannoin kuinka hän luottaa ulkomaiseen ruokaan, GMO:hon ja
ettei Suomalaista tuotantoa voi perustella huoltovarmuudella. Kuinka
ulkolainen ruoka on yhtä hyvää kuin Suomalainen. Minä olen
”tavallisen stadin kundin” kanssa erimieltä ja uskon että hän on
väärässä.
Yhä suurempi osa Suomalaisista ja ihmisistä ympäri maailmaa
ymmärtää kuinka puhdasta ja laadukasta kaikki Suomessa tuotettu
ruoka on. Tämä on korostunut keskusteluissa ja kansainvälisissä
ruokakriiseissä niin alkuperämerkintöjen, tuotteiden sisältövarmuuden
tai GMO:nkin suhteen. Edelleen olemme puhtaan ruuantuotannon
edelläkävijä ja se on ennen kaikkea teidän työnne ansiota.
Tämä kehitys voi vuosien saatossa tuoda aivan uudenlaisen
markkinakanavan eli puhtaan ruuan viennin. Suomesta toki viedään jo
paljon ruokaa, mutta viennin arvo voisi maailman puhtaimman ruuan
symbolina olla paljon suurempi ja siten Suomalainen ruoka tuotteena
halutumpi. Tämän työn eteen olisi myös valtion tehtävä entistä
enemmän työtä.
Totta on myös, että toisin kuin edustaja Donner väittää, suuri vaikutus
on meidän Suomalaisten jokaisella ostopäätöksellä. Jokainen
kotimainen osto sataa yhteiseen laariiin.
Suomi on laadukkaan maaseutuosaamisen kotimaa.
Uskoa siis tulevaan siis voi perustellusti olla. Ja siksi kannustankin
teitä jaksamaan ja luottamaan tulevaan vaikeankin ajan keskellä.
Aikanaan talous vielä kääntyy nousuun ja myös Suomalainen viljelijä
saa silloin ansaitun kiitoksen.
Oikein hyvää kirkkopyhää kaikille
Kiitos.