Politikot ja media

Viiskunta 1.12.2016 

Poliitikkojen ja median yhteistoiminta on päivittäistä. Eri viestimien kautta saamme äänemme kansan kuuluviin. Lehdistön tehtävänä on taas tuoda asioiden erilaiset sävyt ja puolet esiin. Molemmat tahot tarvitsevat toisiaan.

Paikallistasolla ja omassa maakunnassammekin olemme saaneet tottua korkeatasoiseen journalistiseen otteeseen, jonka päätavoitteena ei ole nostaa kohuotsikoita. Se, että jokaiseen kysymykseen ei ole pakko vastata kieli keskellä suuta perustuu luottamukseen. Uskon useimpien poliitikkojen luottamuksen juuri oma alueensa toimittajia kohtaan olevan kaikkein suurin.

Mitä korkeammassa asemassa poliitikko on, sitä suuremman valtakunnallisen luupin alla myös joutuu toimimaan. Mediamylläkkä pääministeri Juha Sipilän ja Yleisradion välisestä kirjeenvaihdosta on herättänyt kansalaiskeskustelussa tunteita. Saako poliitikko arvostella ja antaa toimitukselle palautetta? Entä mikä on median oma vastuu totuudenmukaisesta uutisoinnista ja annetaanko itseään koskeviin asioihin aito kommentointimahdollisuus.

Kenen tahansa poliitikon on kestettävä tekemiinsä asioihin kohdistuvaa arvostelua. Perheen vetäminen lokaan on kuitenkin epäinhimillistä. Uskon, että tässä on suurin syy myös Sipilän ärtymykseen Yleä kohtaan.

Valitettavasti nykypäivän pelisäännöt näyttävät menevän niin, että median arvostelu tuo vain lisää vettä journalistiseen myllyyn. Tämän jälkeen rummutus on entistä armottomampaa. Vastuu onkin tuolloin lukijalla. Aivan kuten avoimessa demokraattisessa yhteiskunnassa tuleekin olla.

Suomen vahvuus on laaja mielipiteenvapaus ja oikeus kertoa mielipiteensä julkisuuteen. On tärkeää, että paikallisuus säilyy ja oman kotiseudun asioista sekä mielipiteistä pääsee kertomaan paikallisten lehtien palstoilla. Yhteistyössä eteenpäin.