25.10.2019 // Yleiset, Yrittäjyys, Maatalous, Etelä-Pohjanmaa, Koko Suomi
Suomalainen ruoka ensin ja suhteellisuutta keskusteluun
Tuomas Ojajärvi kirjoittaa (Ilkka 23.10.) suomalaisesta lihantuotannosta, viitaten vahvasti esittämiini näkemyksiin kotimaisen tuotannon faktoista.
Olisin toivonut, että hän olisi ottanut reilusti kantaa suomalaisen lähiruuan puolesta. Todelliset vaikutukset sekä ilmastolle, että ympäristölle saamme aikaan silloin, kun suosimme niin henkilökohtaisessa kulutuksessamme kuin julkisissa hankinnoissa kotimaista, oman maakunnan ja suomalaisten viljelijöiden tuottamaa ruokaa, joka voidaan lähes poikkeuksetta jäljittää tilalle ja jopa eläimeen saakka.
Hyödyt tästä ovat myös aluetaloudellisesti merkittävät. Joka viides maakuntamme työpaikka on sidoksissa elintarviketalouteen.
Työllisten määrää olisi jopa vahvistettavissa, jos pystymme vähentämään reilusti tuontiruuan määrää. Sen vuoksi meidän on oltava Etelä-Pohjanmaalla suunnannäyttäjänä julkisissa hankinnoissa ja kilpailutettava keittiöidemme raaka-aineet laatua, jäljitettävyyttä ja toimitusvarmuutta painottaen.
Ihmettelen suuresti nautojen nostamista ilmastonmuutoksen tikun nokkaan.
Kun Helsingissä tehdään päätöksiä lihan tai maidon boikotoimisesta, suunnitellaan samaan aikaan kansalaisten tahdonvastaisesti asuntoaluetta Malmin lentokentän liejusavipohjaiselle alueelle, joka tarkoittaa jopa 14 000 km:n betonipaalutusta kerrostalojen alle. Pelkästään nämä kansan vastustamat päästöt perumalla, helsinkiläiset lapset ja vanhukset saavat juoda maitoa ja syödä naudanlihaa hyvällä omalla tunnolla seuraavat 350 vuotta.
Suomalaiset maanviljelijät ovat jaksamisen äärirajoilla. Samaan aikaan he kehittävät tuotantoaan, ympäristön suojelua, eläinten hyvinvointia ja ovat mukana ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.
Ilmastoideologia menettää uskottavuutensa kun tietyt tahot ovat aina viljelijän kimpussa. Tarvitaan ratkaisuja ja suhteellisuuden tajua. Ei ainaisia kieltoja. Keskusta on ratkaisujen kannattaja.