Ilkka-Pohjalainen 5.2.2020, Lakeudenportti ja Torstai-Lehti 6.2.2020
Viime viikkojen aikana lakko on ollut kotimaan uutisten kärkisanoja. Etukäteen jo hankalaksi ennustettu neuvottelukevät eskaloitui työtaisteluksi heti tammikuussa. Metsäteollisuuden lakkojen uhka on ollut pitkä ja kielteisiä vaikutusarvioita on esitetty kymmenistä miljoonista aina miljardiin euroon.
Peruuttamattomien vaikutusten osuus nousee, mitä laajempikestoisempia työtaistelut ovat.
Iso periaatteellinen taisto, ainakin julkisuudessa, käydään niin kutsuttujen kiky-tuntien ympärillä. Se on nostettu kiistakapulaksi kaikilla liitoilla. Työpaikkojen tasolla työnantajien ja työntekijöiden leireissä ei olla yksimielisiä työtaistelutoimien tarpeellisuudesta tai laajuudesta.
Esimerkkejä on molempiin suuntiin. Julkisten tietojen mukaan työnantajia on paikallisesti ollut valmiina hyväksymään ehdot, jotka olisivat vastanneet vaadittuja, mutta työn jatkamista on tahdottu estää laajemman työtaistelun tehokkuuden takaamiseksi.
Toisaalta osa työntekijöistä on kokenut, että toimet ovat liian laajoja ja halunneet jatkaa töitään. Rikkurivihaa esiintyy sosiaalisessa mediassa ja äänenpainoja halutaan kärjistää.
Haastavasta neuvottelutilanteesta huolimatta sopuun on päästävä mahdollisimman pian. Oli kyse sitten kiky-tunneista tai periaatteellisesta taistosta, Suomelle on tärkeää, että koneet käyvät, vasarat paukkuvat ja palvelut pyörivät.
Hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyys 75 prosenttiin vuoteen 2023 mennessä. Siinä keskeisessä roolissa on koko työmarkkinakenttä.
Viime kauden tiukka ohjaus Suomen kuntoon saamiseksi oli monien työmarkkinatahojen mielestä liian järeää puuttumista.
Tuloksia tuli, joista merkittävä osa hallituksen päätösten ansiosta. Muutosta kuitenkin haluttiin ja se saatiin.
Tällä kaudella linja on toinen ja vastuuta on annettu työmarkkinajärjestöille. Mutta onko heistä työllisyystoimien toteuttajaksi, kun omiakaan sopimusneuvotteluja ei saada ilman lakkoja ja työsulkuja etenemään?
Sanna Marinin hallitus on vasta aloittanut, mutta sen on näytettävä, että työllisyyden kehitystä tukevia toimia aidosti tehdään. Tärkeintä on luoda vakaa ympäristö yrityksille toimia ja parantaa mahdollisuuksia kasvuun, viennin kehittämiseen ja lisätä Suomen houkuttelevuutta investointikohteena. Tämän vuoden budjettiin saatiin jo useita toimia näiden saavuttamiseksi.
Näytön paikka suuressa kuvassa on kaikilla. Haluaisin nähdä, että nykymaailmassa vapaus sopia, tuottaa tuloksia myös työllisyyden tavoitteiden saavuttamisessa. Työpaikoilla on selvästikin valmiutta sopia, tehdä työtä ja kasvua. Tämän todistaa Suomen Yrittäjien tekemä tutkimus, missä 2/3 työpaikoista sopii jo asioista paikallisesti ohi työmarkkinakorporaatioiden.
Työllisyysratkaisuissa on aika ottaa lusikka käteen. Arvovaltataistelut on jätettävä menneisyyteen, minne ne kuuluvatkin.