Puinnit on saatu tehtyä. Nyt ehtii paremmin päivittämään myös blogia. Niin sanottuna kakkosketjun poliitikkona ajankäyttöä on aina priorisoitava. Ne työt mistä saa leipänsä on tehtävä aina ensin.
Maaseudun tulevaisuudessa oli menneellä viikolla mielenkiintoinen artikkeli tuottajahinnoista ja siitä mistä eri asioista esimerkiksi maitolitran hinta koostuu. Tuottaja saa maitopurkista 33%, teollisuus 17%, kauppa 39% ja loppu 11% on arvonlisäveroa.
Nyt kun viljasadosta tulee aiempia vuosia huonompi, on myös viljan hinta kääntynyt nousuun.
Viljanhinnan nousun verukkeella ovat myös Yara ja rehufirmat nostaneet hintojaan. On hyvä, että viljanviljelijät saavat tuotteistaan paremman korvauksen, mutta huono asia on se, että eläinpuolen tuottajat joutuvat välikäsien kautta maksamaan viulut. En nimittäin usko, että kaikki rehufirmojen tällä hetkellä käyttämä vilja on nyt hankittua, vaan juurikin sitä aiemmin edullisempaan hintaan ostettua.
Sama koskee myös viljasta tuotettavien elintarvikkeiden hintaa. Kaupassa leivän hinta on jo noussut.
Tuottajan kuuluu saada tuotteesta asian mukainen korvaus. Sen vuoksi olisi suotavaa, että kaupassa nousseet hinnat näkyisivät myös viljelijälle parempana tuotteen hintana.
Toinen kommentoitava aihe on eiliset mielenosoittajat Olkiluodossa. Ydinvoimaa vastustava porukka pysäytti liikenteen valtatiellä 8 ja aiheutti tienkäyttäjille harmia ja poliisille työtä. Yhteiskunnassamme taitaa edelleen mennä liian hyvin, kun joillakin on aikaa sitoa itsensä kiinni jos jonkinlaiseen liikennemerkkiin tai mäntyyn vain tehdäkseen harmia toisille.
Äänen saa kuuluviin myös muilla keinoin. Esimerkiksi äänestämällä sellaisia henkilöitä, jotka ajavat itselle mieluista asiaa. Jos ei se ääni riitä, niin sitten valtaosa kansasta on toista mieltä. Siihen tulee sillä kertaa tyytyä.