Poliitikkoja on montaa tasoa: ykkös-, kakkos-, ja kolmosketjua. Voi olla myös vilttiketjua. Joku sanoo, ettei ole poliitikko ollenkaan. Haluaa pysyä mahdollisimman kaukana asiasta ja kammoksuu koko sanaa. Joku taas oudoksuu politiikkaa, kun siinä vain riidellään ja väännetään helpotkin asiat nurinpäin.
Mitä sitten on politiikka? Netistä löytyvästä tietosanakirja Wikipediasta löytyy kattava otos määrittelyjä sanalle politiikka. Ne kun lukee, tulee tuntuma, että jokainen meistä on poliitikko.
Näin taitaa myös olla. Jos politiikka on yhteisten asioiden hoitoa ja jokaisella meistä jonkinlainen mielipide ympärillämme vallitsevaan yhteiskuntaan olemme kaikki poliitikkoja. Missä ketjussa sitten milloinkin pelaamme on asia erikseen.
Uskon, että aktiivisin poliitikkojen ketju on vilttiketju. Sen liikkeet heijastuvat nopeimmin koko yleiseen valtakunnalliseen keskusteluun. Suomalainen vilttiketjupoliitikko ei välttämättä puhu paljoa, mutta toimii senkin edestä. Kävelee jaloillaan. Äänestää tai jättää äänestämättä. Protestoi hiljaisesti.
Kolmeen pääketjuun kuuluvat ovat itse asiassa hyvin riippuvaisia vilttiketjun mielipiteistä. Jos nämä ajatukset ja mielipiteet sivuutetaan, sen löytää edestään.
Politiikassa tarvitaan edelleen lisää avoimuutta. Tehtyjä päätöksiä tulee kyseenalaistaa, mutta päätöksen tehneiden on uskallettava niitä myös puolustaa.
Mielipidemittaukset kertovat, että sana ei tavoita kansaa. Päätösten puolustajat eivät ole saaneet viestiään perille. Vilttiketjun ääntä ei ole kuultu.
Aikaa seuraavan joukkueen valintaan on vielä melkein puoli vuotta. Nyt on aika keskustella yhteiskunnan nykytilasta ja ennen kaikkea sen tulevaisuudesta hyvin vakavasti.