Puhe Aapo Saaren muistolle Alavuden kirkossa 20.9.2025

Arvoisa saattoväki, hyvät omaiset, ystävät ja läheiset,

Olemme tänään kokoontuneet Alavuden kirkkoon saattamaan viimeiselle matkalle isän, isoisän, kunnallisneuvoksen, pitkäaikaisen kansanedustajan ja aateveljen, Aapo Saaren. 

Tämä hetki pysäyttää meidät. On vaikea pukea sanoiksi kaikkea sitä, mitä Aapo merkitsi meille kaikille. Teille lähiomaisille ja sukulaisille. Kotiseudulle, ystäville. Meidän maakunnallemme ja koko Suomelle.

Aapo syntyi vuonna 1944 Arvo ja Irja Saaren perheeseen Alavudella. Lapsuusvuodet eivät olleet helpot. Isä Arvon kuolema vuonna 1958 toi nuorelle pojalle vastuuta. Sellaista vastuuta, joka olisi kuulunut aikuisen kannettavaksi.

Aapo joutui teini-ikäisenä kantamaan huolta kodista ja maatilasta. Hänestä tuli tilan isäntä nuorena. Tuo kokemus teki hänestä sellaisen miehen, jonka me myöhemmin opimme tuntemaan: velvollisuudentuntoisen, vastuullisen ja periksiantamattoman. Sydämen sivistyneen kansanmiehen.

Elämänsä Aapo sai jakaa rakkaan puolisonsa Annikin kanssa. He avioituivat vuonna 1968 ja saivat kaksi lasta. Yhdessä he kehittivät kotitilaa määrätietoisesti. He ostivat lisää peltoa, rakensivat uusia tuotantorakennuksia ja panostivat karjaan. 

Aapo teki työtä suurella sydämellä, mutta hänen katseensa suuntautui jo varhain myös oman tilan ja perheen ulkopuolelle. Yhteisten asioiden hoito kutsui. Siitä tuli hänelle elämänmittainen tehtävä.

Kunnallispolitiikkaan hän lähti 1980-luvun alussa. Jo pian nähtiin, että kyse oli miehestä, jolla oli kyky ja halu katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta. Hänen tapansa puhua oli kansantajuinen ja vakuuttava. Aapolla ei ollut kielitaitoa tai korkeakoulutusta. Mutta hänellä oli taito ottaa kantaa terävästi ja tavalla, joka herätti luottamusta. Hän oli sanan varsinaisessa merkityksessään todellinen maalaisliittolainen.

Ei ollut siis ihme, että kun Eino Uusitalo luopui eduskuntapaikastaan, nähtiin Aapossa luonteva jatkaja. Hän pääsi eduskuntaan ensimmäisellä yrittämällään vuonna 1983.

Saaren kotona pidetyissä vaalivalvojaisissa oli ollut ilo ylimmillään. Häntä heitettiin ilmaan. Tunnelma oli yhtä aikaa helpottunut ja riemukas. Alue oli saanut uuden kansanedustajan ja jatkajan Eino Uusitalon työlle.

Takana oli vahva tukiryhmä kuusiokuntien alueelta. Takana oli Alavus, Kuortane, Lehtimäki, Soini, Töysä ja Ähtäri sekä seutukunnan naapurista Peräseinäjoki. Vuosien saatossa ydintukiryhmä pysyi samana. Se kertoo paljon Aapon tavasta toimia. Hän loi luottamusta, piti sanansa ja piti ihmisistä huolta.

Aapon elämäntyö ei olisikaan ollut mahdollinen ilman niitä ihmisiä, jotka seisoivat hänen rinnallaan ja tukivat häntä vuosien varrella. Vaalit ja politiikka ovat aina joukkuetyötä. Aapolla oli ympärillään uskollinen ja vahva tukijoukko, joka ei häntä vaikeinakaan aikoina hylännyt. 

Yksi heistä nousee erityisesti esiin. Hän oli Teuvo Taipalus. Teuvo oli Aapon luottomies, poliittinen ja järjestöllinen tukipilari, joka kannatteli häntä niin vaalien kiihkeinä hetkinä kuin politiikan vaikeampinakin aikoina. 

Heidän välillään vallitsi syvä luottamus ja ystävyys, joka kesti läpi vuosien. Samoin Erkki Annala, Erkki Hokkanen, Eino Koskela, Heikki Kuoppamäki, Markku Ellä, Juhani Järvinen, Markku Viitala, Markku Ylinen ja Aaro A. Harjunpää, muutamia mainitakseni muodostivat tukiryhmän, joka pysyi uskollisesti mukana koko Aapon poliittisen uran ajan. Tämä kertoo siitä, kuinka vahva luottamus ja arvostus Aapoa kohtaan vallitsi. Hänen ympärillään oli joukkue, joka uskoi häneen ja hänen työhönsä.

Aapo oli kansanedustajana poikkeuksellisen merkittävien vuosien ajan. Hän näki 1980-luvun nousukauden ja sen jälkeisen 1990-luvun laman. Hän toimi lakivaliokunnassa, liikennevaliokunnassa, suuressa valiokunnassa, ulkoasiainvaliokunnassa ja valtiovarainvaliokunnassa, jossa hän toimi liikennevaliokunnan tapaan myös puheenjohtaja. Hän kantoi vastuuta isoista ratkaisuista, laman aikaisista säästöpäätöksistä ja vaikeista talouslinjauksista.

Hän oli myös mukana silloin, kun Suomi teki ehkä Nato- jäsenyyteen rinnastettavan suurimman yksittäisen ratkaisunsa ja liittyi Euroopan unioniin. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajana hän oli näkyvä hahmo EU-Suomen alkutaipaleella. Hän oli Esko Ahon luottomies, vaikka kotiseudulla moni suhtautui EU-jäsenyyteen varauksella. Luottamus Aapon ja puoluejohdon välillä kuitenkin piti ja hän kantoi oman osansa suurten muutosten keskellä.

Eduskuntatyönsä aikana Aapo tunnettiin suorasta puheestaan ja vahvasta kansanomaisuudestaan. Hänellä ei ollut pitkää koulutustaustaa, mutta hänellä oli elämänkokemusta ja sydämen sivistystä. Se teki hänestä luontevan ja uskottavan. Aapon sanaan luotettiin yli puoluerajojen.

Vaikka valtakunnanpolitiikka vei aikaa ja voimia, kotiseutu pysyi hänelle aina tärkeänä. Hän toimi vuosikymmeniä Alavuden kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa, joista useita vuosia myös puheenjohtajana ensin kaupunginvaltuustossa ja sen jälkeen hallituksessa. Hänellä oli yksi johdonmukainen periaate: jos hallituksessa oli linjaus tehty, siitä pidettiin kiinni myös valtuustossa. Se oli hänelle rehellisyyden ja luottamuksen ydintä, mistä hän opasti varsin suorasanaisesti myös muita kaupunginhallituksen jäseniä.

Aapo oli myös kansanedustajauransa jälkeen seutukunnan kokoava voima. Hän näki suuremmat kokonaisuudet yli yksittäisen kunnan edun.

Hyvät ystävät,

Monet muistavat myös Aapon huumorin. 1990 -luvulla kun keskustan piiritoimistoon hankittiin remontin yhteydessä uusia tuoleja ja jokaisesta tuolista piti maksaa nimilaatan verran ollut 1000 markkaa, soitti silloinen piirin toiminnanjohtaja tästä rahapyynnöstä myös Aapolle. 

Aapo oli naurahtanut: ”En minä sitä nimilaattaa sinne halua, mutta pakkohan se on ostaa. Muuten seuraavalla kerralla sanot, että joudun istumaan lattialla.” Tällainen leppoisa ja pilke silmäkulmassa kulkeva Aapo jäi monelle mieleen.

Toisen kerran, kun hän oli nimetty MYR:n puheenjohtajaksi, hän totesi tehtävää vuoden hoidettuaan piiritoimistolla: ”Mitä pahaa minä olen tehnyt, että tähän puheenjohtajaksi jouduin?” Nämä tarinat kertovat hänen tavastaan suhtautua vastuuseen: vakavasti, mutta samalla terveellä huumorilla ja nöyryydellä.

Vaalirahoituksesta Aapo vitsaili hurtilla huumorilla kollegalleen, joka oli ottanut kampanjaansa lainaa. ”Vai otit lainaa, kyllä mä vaihroon lopuulla rahoolla uuren auton”. Eduskuntauran jälkeen Aapo oli vielä vitsaillut metsätöissä ollessaan hoitavansa vaaliaukkoja. 

Minua Aapo lohdutti vuonna 2007 ensimmäisten vaalien jälkeen, kun en tullut vielä eduskuntaan valituksi: ”Sinä et Mikko päässyt eduskuntaan ensimmääsellä kerralla, mutta mä en päässyt viimmeesellä. Kyllä sun aika tuloo”. Kannustava ja sydämmen sivistynyt Aapo löysi aina oikeat sanat.

Hyvät ystävät,

Aapon sydäntä lähellä oli myös maanpuolustus. Hän toimi Reserviläisliiton puheenjohtajana ja kantoi huolta siitä, että suomalaisilla säilyisi vahva maanpuolustustahto. Aapo halusi kehittää järjestöä ja rakensi vahvaa yhteistyötä muiden maanpuolustusjärjestöjen välillä. 

Reserviläisliiton kunniajäsenenä hän oli aktiivisesti mukana Reserviläisliiton tapahtumissa myös puheenjohtajakautensa jälkeen. Kun sain noin 20 vuotta myöhemmin hoitaa samaista puheenjohtajan tehtävää, oli parhaita ne kokousreissut, joissa sain istua takapenkillä, Pohjasniemen Martin ajaessa autoa ja Aapon kertoessa tarinoita oman uransa varrelta.

Aapo näki monella tapaa tärkeäksi ihmisten turvan ja varautumisen ja sitä kautta hän toimi muun muassa paikallisen Suomenselän Lähivakuutuksen hallintoneuvoston puheenjohtajana.

Hyvä saattoväki,

Yksityiselämä toi mukanaan sekä iloa että surua. Puolison Annikin sairastuminen ja kuolema oli suuri isku. Myöhemmin elämään tuli uusi rakkaus, Kirsti Niinikoski, jonka kanssa Aapo sai jakaa viimeiset vuotensa. Koskettavalla tavalla heidän yhteinen matkansa päättyi lähes samaan aikaan. Kirsti menehtyi vain muutamaa päivää ennen Aapoa.

Vaikka sairaudet, diabetes ja pitkä taistelu syövän kanssa, koettelivat häntä, Aapo säilytti positiivisen asenteen ja kirkkaan ajattelun loppuun asti. Hän seurasi kiinnostuneena Hakasen tilan asioita ja osallistui voimiensa mukaan töihin. Hän kannusti Timoa kotitilan kehittämisessä ja iloitsi erityisesti lapsistaan ja seitsemästä lapsenlapsestaan. He olivat hänelle ylpeyden ja ilon aihe. Hän rakasti perhettään yli kaiken.

Hyvät saattoväki,

Minulle henkilökohtaisesti Aapo oli paljon enemmän kuin arvostettu poliitikko. Hän oli minulle esikuva ja tukija. Hän oli mukana, kun itse lähdin ensimmäisiin eduskuntavaaleihini ja sain häneltä tukea myöhemminkin. Hän ei koskaan tyrkyttänyt neuvojaan, mutta kun niitä kysyi, sai aina suoraa ja rehellistä puhetta. Opin häneltä paljon.

Aapo Saari jätti jälkeensä suuret saappaat. Hän oli suuri pala Alavuden, Kuusiokuntien, Etelä-Pohjanmaan ja koko Suomen poliittista historiaa. Hän kantoi vastuuta, mutta teki sen aina ihmisen kokoisella otteella.

Tänään me kiitämme häntä siitä elämäntyöstä, jonka hän teki kotiseutunsa ja koko Suomen hyväksi. Hän elää muistoissamme. Hän elää tarinoissamme. Ja ennen kaikkea siinä arjessa, jota hän oli rakentamassa meille kaikille.

Lähiomaisille esitän lämpimän osanoton. Teillä oli hyvä isä, pappa ja veli. Suru on suuri, mutta sen rinnalla kantaa kiitollisuus siitä, että saimme tuntea Aapon ja kulkea hänen kanssaan osan tästä elämänpolusta, kukin omalla ajallaan ja omalla tavallaan.

Kiitos, Aapo. Lepää rauhassa.