Kokoomuksen värisuora unohti korsuhengen

Ilkka-Pohjalainen 13.3.2026

Maailma on poikkeuksellisessa tilanteessa. Sodat ja suurvaltapolitiikka vaikuttavat turvallisuustilanteeseen. Heijastukset näkyvät jo taloudessa. Polttoaineiden pumppuhinnat ovat nousussa.
 
Suomi on onneksemme turvallinen maa. Olemme varautuneet hyvin. Kehitämme puolustusta ja huoltovarmuutta sekä ylläpidämme turvaa kaikilla tasoilla. Suomella on kyky puolustaa isänmaatamme. Luotamme yleiseen asevelvollisuuteen ja osaavaan reserviin. Tätä vahvistavat puolustusliitto Nato sekä kumppanuudet ja sopimukset liittolaisten kanssa.
 
Poliittisesti Kokoomuksella on käsissään harvinainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen värisuora. Pääministerin sekä ulko- ja puolustusministerin salkut ovat kaikki saman puolueen hallussa. Eduskunnassa puolustus- ja suurta valiokuntaa johtaa kokoomus. Lisäksi tasavallan presidentillä on kokoomustausta.
 
Vallan keskittyminen asettaa puolueelle erityisen vastuun paitsi asioiden hoitamisesta myös kansallisen yhtenäisyyden ylläpitämisestä. Näissä asioissa ylimielisyyteen ei ole varaa.
 
Viimeisen viikon puheenaihe on ollut ydinenergialain muutoksen valmistelu. Itse lakimuutos on tarpeen, eikä asia ole uusi puolustuspolitiikan parissa työskenteleville.
 
Naton rajamaana meidän etumme mukaista on taata pelotevaikutus ja puolustuskyvykkyys täysimääräisenä. Liittouman mukana tulee velvollisuuksia, joista emme halua luistaa.
 
Kokoomuksen värisuoran virhe oli sivuuttaa muut puolueet valmistelusta liian pitkään. Valta sokaisee. On ymmärrettävä, että asia on herkkä ja sillä on suuri symbolinen merkitys. Siksi siitä on erityisen tärkeää sopia yhdessä.
 
Samaan hengenvetoon on todettava, että vasemmistopuolueiden äänekäs ja paikoin jo vaalitaktikoinnilta vaikuttava reagointi ei myöskään kerännyt tyylipisteitä.
 
Suomen vahvuus on vuosikymmenten ajan ollut yli hallitus- ja oppositiorajojen ulottuva, syvä konsensushenki ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolustusvaliokunnassa kutsumme tätä korsuhengeksi. Tämä on taannut, että linjamme pitää riippumatta siitä, ketkä istuvat hallituksessa.
 
Jos ulko- ja turvallisuuspolitiikan annetaan muuttua sisäpoliittisen voimannäytön paikaksi, kärsii koko Suomen etu. Pahimmassa tapauksessa olemme siirtymässä aikaan, jossa ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita päätetään yhä enemmän kunkin istuvan hallituksen omien ideologisten painotusten mukaisesti. Tähän meillä ei pienenä rajamaana ole varaa.
 
Tarvitsemme malttia, harkitsevaisuutta ja vakaata parlamentarismia, missä Marsalkka Mannerheimin viisaat sanat kannattaa pitää mielessä: ”Se opetus, minkä ennen kaikkea tahtoisin painaa tulevan sukupolven tietoisuuteen, on tämä: eripuraisuus omissa riveissä iskee tuhoisammin kuin vihamiehen miekka, ja sisäiset riidat aukaisevat oven ulkoa tulevalle tungettelijalle.”
 
Siksi olemme keskustasta esittäneet, että tekisimme yhdessä sen, mitä tehtävissä on. Yksi vaihtoehto on sopia poliittisesti siitä, kuinka suhtaudumme ydinaseisiin rauhan aikana vesittämättä lakimuutoksen sisältöä. Tämä voitaisiin tehdä ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon päivittämisen yhteydessä.