Eduskuntavaaleista on kulunut jo yli 40 päivää. Silti maassamme ei ole vieläkään hallitusta. Toisin, kuin edellisessä kolumnissani epäilin, tuleva hallitus ei muodostukaan kolmen suurimman puolueen varaan, vaan hallituskoalitiosta on tulossa todellinen sekahedelmäsalaatti. Ei siis ole ihme, ettei hallitusohjelma ole vieläkään kasassa. Laidasta laitaan olevien puolueiden väliltä puuttuvat niin yhteiset näkemykset, kuin keskinäinen luottamus.
Keskustan eduskuntaryhmän osalta myös valiokuntapaikat ovat nyt selvät. Omalle kohdalleni tuli varsinaiset paikat puolustusvaliokuntaan, sekä työelämä ja tasa-arvovaliokuntaan. Jokaisen edustajan kohdalla pyrittiin toteuttamaan toiveita niin hyvin kuin mahdollista.
Ensimmäisenä toiveenani oli maa- ja metsätalousvaliokunta. Sinne oli myös suurin halukkuus ryhmässämme, joten tällä kertaa valinta ei kohdistunut minuun. Maatalousasioissa ryhmästämme on kuitenkin osaava kolmikko: Lasse Hautala, Anne Kalmari sekä Jari Leppä. Heidän, sekä oman ryhmämme maatalouspoliittisen työryhmän kautta asioihin pääsee vaikuttamaan.
Toisena toiveenani olleessa puolustusvaliokunnassa riittää paljon työtä tehtäväksi Suomen itsenäisen maanpuolustuksen eteen. Puolustusvoimien uudistukset tulevat vaikuttamaan koko maahan ja myös meidän alueellamme on aluepoliittisesti paljon pelissä näiden työpaikkojen myötä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa pääsee vaikuttamaan muun muassa työvoimatoimistojen tulevaisuuteen. Näissä uudistuksissa alueemme palvelujen saannissa riittää myös työsarkaa. Naisten ja miesten tasavertaisuuteen työmarkkinoilla ja palkkauksessa haluan lisäksi olla vaikuttamassa myönteisesti.
Viime viikolla pääsin perehtymään Natoon ja sen toimintaperiaatteisiin. USA:n suurlähetystö vei ensin kansanedustajadelegaation tutustumaan Naton päämajaan Brysseliin. Saimme paljon hyödyllistä tietoa siitä, missä kaikkialla Nato on tällä hetkellä mukana ja mitä muuta kuin sotilaallisia toimenpiteitä se tekee.
Lisäksi olin edustamassa Suomea Naton parlamentaarisessa yleiskokouksessa Varnassa, missä oli noin 250 kansanedustajaa Natoon kuuluvista sekä sen rauhankumppanuusmaista, kuten Suomesta, Ruotsista, Japanista ja Venäjältä. Kokouksessa keskusteltiin paljon Afganistanin ja Libyan tilanteesta, mutta myös meitä koskettavasta elintarvike- ja energiaturvallisuudesta.
Natojäsenyyttä en edelleenkään kannata. Suomen rooli rauhankumppanina on riittävä ja ainakaan toistaiseksi emme saisi sellaisia hyötyjä, jonka vuoksi meidän tulisi olla Naton ytimessä mukana.
Suomessa ei kuitenkaan paljoa keskustella Natosta. Mielestäni avoimuutta pitää lisätä ja puhua sekä Naton hyvistä, että huonoista puolista. Ensi vuoden presidentinvaalit antavat siihen mielestäni hyvän mahdollisuuden.