Toissaviikkoiset traagiset tapahtumat Norjassa nostavat kylmät väreet
edelleen, kun niitä ajattelee. Mielisairaan ihmisen teolle ei löydä
järjellistä selitystä. Moni nuori elämä päättyi aivan liian aikaisin.
Nuorimmat uhrit olivat vain 14 -vuotiaita.
Kuten arvata saattoi, tragedia aloitti välittömän keskustelun
reserviläistoiminnasta, metsästyksestä ja muusta ampumaharrastustoiminnasta.
Ensimmäisen avauksen aselain tiukentamisesta teki ulkoministeri Erkki
Tuomioja ja häntä on seurannut usea johtava poliitikko.
Jälleen kerran syitä haetaan aseista. Ne eivät kuitenkaan itsestään tapa
ketään. Syyt ovat muualla. Kaikissa lähivuosina tapahtuneissa
ampumatapauksissa tekijä on ollut mielenvikainen ja kokenut ahdistuneisuutta
ympärillä olevasta yhteiskunnasta. Heillä on ollut paha olla. Julmuuksiensa
tekovälineeksi he ovat valinneet aseen. Varmasti muitakin tekotapoja heillä
olisi halutessaan voinut olla. Muun muassa pari vuotta sitten vappuna, mies
ajoi Hollannissa tahallaan autolla väkijoukkoon, aiheuttaen usean ihmisen
kuoleman ja loukkaantumisen.
Esitys siitä, että käsiaseiden säilyttäminen kotona kiellettäisiin ja
metsästäjien ja ampumaharrastajien aseet koottaisiin hirviseurojen tai
ampumaratojen tiloihin aiheuttaisi useita käytännön ongelmia ja
hankaluuksia. Lisäksi niillä ei olisi edes vaikutusta itse ongelmaan, vai
pitäisikö myös auton säilyttäminen kotona kieltää ja koota kaikki ajoneuvot
keskitetysti yhteisten aitojen sisäpuolelle, ettei esimerkiksi rattijuoppo
tai mielisairas pääse tekemään tuhojaan liikenteeseen?
Jokin aika sitten, tuli televisiosta dokumenttiohjelma, missä toimittaja
hankki laittoman aseen katukaupasta. Kootut asevarastot olisivat myös mitä
otollisin kohde rikollisille varastaa useita aseita kerralla pimeään
kauppaan.
Perimmäinen ongelma on ihmisten vastuunpuute itsestään ja lähimmäisistään.
Yhteiskuntamme ei rohkaise tarpeeksi omatoimisuuteen, eikä kannusta meitä
yhteisöllisyyteen. Olemme ajautuneet holhousyhteiskuntaan, missä sanellaan
ylhäältä alaspäin, kuinka meidän tulee elää ja ajatella. Moni tuntee itsensä
turhautuneeksi ja keinoja purkaa pahaa oloa ei ole tarpeeksi.
Ammattiauttajia on liian vähän.
Sekä metsästyksessä, että reserviläistoiminnassa harrastajien keski-ikä on
noussut vuosi vuodelta. Uusia aktiivitoimijoita on vähemmän kuin ennen ja
luonnossa liikkumisen taidot ovat yhä harvemmalla hallussa. Jo nyt on omat
vaikeutensa uusien harrastajien saamiseksi mukaan toimintaan.
Kun jotain pahaa sattuu, halutaan aina löytää syyllinen. Tälläkään kertaa
syy ei ole kuitenkaan rehellisissä metsästäjissä, eikä aseissa, vaan ne ovat
jossain paljon syvemmällä, mitä ei aselain muuttamisella voida korjata vaan
keskittymällä ongelman todelliseen ytimeen - yhteisöllisyyden katoamiseen.