Kirjallinen kysymys 5.10.2011
Suomen peltopinta-ala on noin 2,4 miljoonaa hehtaaria. Maailman väkiluku kasvaa räjähdysmäisesti ja ruokakriisit myllertävät monessa osassa maailmaa, joten ruuantuotantoon tarvittava puhdas pinta-ala tulee lähitulevaisuudessa olemaan erittäin kysyttyä maailmalla.
Alhaisten tuottajahintojen vuoksi maataloustuet ovat olennainen ja välttämätön osa viljelijän tulonmuodostusta. Karjatilojen kasvun, rehun tarpeen, tiukentuneiden ympäristömääräysten ja sitä kautta lannanlevitysalan tarpeen kasvu on nostanut tarvetta raivata peltoa useilla karjatiloilla.
Hehtaariarviot jonopeltojen koko määrästä vaihtelevat 36 – 37 000 hehtaarin välillä. Kaikkiaan lfa:n ja ympäristötuen ulkopuolella peltoa on jo 70 – 80 000 hehtaaria. Maa- ja metsätalousministeriö arvioi viime vaalikaudella tukioikeuksien piiriin esitettäväksi pinta-alaksi 28 000 hehtaaria.
Tukijonopeltojen, eli raivioiden osalta on määrätty päätöksiä tietyin kriteerein, sillä valtiovarainministeriö salli vain 18 300 hehtaarin pääsyn lfa- ja ympäristötukien tukien piiriin vuonna 2011.
Raivattujen peltojen vain osittainen pääseminen lfa- ja ympäristötukien piiriin on aiheuttanut eriarvoistumista viljelijöiden välille. Useat kannattavuuden kanssa kamppailevat tilat tarvitsisivat välttämättä tukioikeuden pystyäkseen turvaamaan puhtaan kotimaisen ruuan tuotannon myös jatkossa.
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kaikkien jonossa olevien raivattujen peltojen saamiseksi lfa- ja ympäristötuen piiriin kannattavan kotimaisen ruuantuotannon turvaamiseksi?
Mikko Savola
Kansanedustaja Ähtäri