Eduskunnan puhemiehelle
Perheen hajoaminen avioerotilanteessa on vaikea kokemus koko perheelle. Eron seurauksena kaikki vanhemmat eivät pysty sopimaan lastensa huoltajuudesta ja lapset joutuvat monissa tapauksissa kärsimään aikuisten erimielisyyksistä. Lasten lisäksi kärsijöinä on usein myös se osapuoli lapsen vanhemmista, jonka luokse lapsi ei jää asumaan. Erityisesti isät ovat kokeneet jääneensä huoltajuuskiistoissa asemaan, missä heidän mielipidettään ei ole otettu tarpeeksi huomioon.
On olemassa useita esimerkkitapauksia siitä, että isä on jätetty lapsen elämän ulkopuolelle estämällä hänen säännölliset tapaamiset lapsensa kanssa. Isät ovat tunteneet hyvin usein myös syyllistämistä sosiaaliviranomaisten toimesta ja heidän asettautumisensa äidin puolelle huoltajuusasioista keskustellessa ja tapaamisia suunniteltaessa.
Sosiaaliviranomaisten tulee suhtautua lapsen huoltajuuteen tasapuolisesti ja selvittää siihen liittyvät asiat puolueettomasti, ennen tekemäänsä päätöstä. Nyt useissa tapauksissa äidin sana painanut huomattavasti isän sanaa enemmän ja jopa kyseenalaisia väitteitä on käytetty syynä, kun huoltajuuskiistoista aiheutuvia ongelmia on ratkaistu. Jokaiseen väitteeseen tuleekin suhtautua vakavasti, mutta niiden todenperäisyys tulee selvittää tarkoin ennen varsinaista päätöksentekoa.
Molempien vanhempien mukanaolo lapsen elämässä on nimenomaan lapsen etu. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta olevan lain 2§ mukaisesti tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Käytännössä asia ei kuitenkaan aina toteudu lain edellyttämällä tavalla.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen molempien vanhempien tapaamisoikeuden oman lapsensa kanssa erotilanteiden jälkeen ja turvatakseen isien tasavertaisen kohtelun lasten huoltajuuskiistoja käsiteltäessä?
Helsingissä 26 päivänä lokakuuta 2011