Viime viikolla minulle kävi yhä selvemmäksi, minkä vuoksi meitä maakuntien edustajia on syytä olla Eduskunnassa. Eräässä tilaisuudessa ollut nuori nainen kuuli, että olen keskustalainen. Häneltä alkoi suunnaton avautuminen siitä, kuinka törkeästi me rääkkäämme eläimiä maaseudulla. Hänen mukaansa emme anna lehmien olla ulkona kuin korkeintaan muutaman kuukauden, seisotamme niitä paikallamme navetassa ja nautimme valtavasta rahatulvasta, jonka ne keskustalaisille tuottaa. Samaan hengenvetoon tuli myös ”valistusta” turkistarhauksen eettisyydestä. Ei liene yllätys, että nainen ilmoitti itse olevansa kasvissyöjä ja äänestävänsä Vihreitä.
Ihmisten irtaantuminen arjesta näkyy enenevissä määrin erityisesti pääkaupunkiseudulla. Tällekään asiansa takana seisovalle eläintenpuolustajalle ei kelvannut kertomani siitä, että huonosti voiva eläin ei tuota. Hän ei myöskään uskonut, että viljelijät voisi oikeasti välittää tuotantoeläimistään ja tekevän parhaansa niiden hyvinvoinnin eteen. Maatilalla hän ei ollut itse käynyt. Animalian propaganda oli siis purrut hyvin. Tuottajahintoihin asti keskustelu ei edes edennyt.
Sen lisäksi, että päätöksenteossa on pidettävä viljelijän puolta, tulee ruuantuotannosta keskustella avoimemmin ja enemmän. Lapsille ja nuorille on tehtävä tutummaksi alkutuotannon tosiasiat. Luulen, että monelle lapselle meidänkin seutukunnallamme tuotantoeläimet alkavat olla jo aika vieraita.
Kouluilla on tästä suuri vastuu. Yhteistyössä tuottajien kanssa tilavierailuista tulisikin tehdä vakituinen osa biologian opintoja.
***
Kuntauudistuksen kuulemiskierros oli tiistaina Seinäjoella. Jokainen eteläpohjalainen kunta pääsi kertomaan kuntaministeri Virkkuselle neljän minuutin ajan näkemyksiään esitetystä kuntakartasta. Lähes kaikki kunnat olivat itsenäisten kuntien ja tiiviimmän yhteistoiminnan kannalla.
Ministeriön uusi kuntakartta laittaisi meidän seutukuntamme ja Virrat yhteen nippuun. Alueellamme on pitkät perinteet niin terveydenhuollon kuin muunkin toiminnan yhteistyöstä. Mielestäni alueessa ei olekaan vikaa. Eri asia on kuitenkin kuinka toimintaa tiivistetään. Itsenäisten kuntien yhteistyö terveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa ja koulutuksessa on mielestäni ensisijainen vaihtoehto. Kokonaisuudessaan ensimmäiseksi tehtävä asia tulisi olla terveydenhuollon uudistaminen.
Kaiken kaikkiaan palvelujen säilyttäminen seutukunnallamme on suuren työn takana. Nyt leikkauslistalla ovat verotoimistot. Alavuden verotoimisto uhkaa siirtyä kokonaisuudessaan maakuntakeskukseen. Sen säilymisestä seutukunnan tulee pitää yhteisrintamassa, kynsin ja hampain kiinni.
Vielä tärkeämpää seudullamme on poliisin läsnäolo. Turvallisuus on asia, jonka kanssa ei tule leikkiä. Poliisin toimintamahdollisuuksista säästäminen tulee maksamaan yhteiskunnalle moninkertaisesti lisääntyneenä rikollisuutena jos asiaa ei oteta vakavasti.