Kolumni Ilkassa 15.3.2012
Myrkynvihreän mielikuvituksen tuomat esitykset ja käytännön järki eivät aina kulje rintarinnan. Suomesta löytyy tahoja jotka puhuvat ja vaikuttavat kiivaasti kotimaisia elinkeinoja ja luonnonvarojen käyttöä vastaan. Yhtenä suurena kiihkoilun aiheena on kotimainen energia ja erityisesti turvetuotanto.
Vahvimpana turpeen käytön vastustajana tällä hetkellä toimii Vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö. Hän on väläytellyt useaan otteeseen turvetuotannon alasajolla. Viime syksynä hän puhui noin 20 vuoden aikataulusta. Nyt hän on esittänyt jopa aikataulun nopeuttamista puolella.
Hallitus kiristää turpeen verotuksen tällä vaalikaudella yli nelinkertaiseksi. Ympäristölupien saantia vaikeutetaan entisestään. Yrittäjyyden edellytyksiä heikennetään ja vähennetään suomalaisen maaseudun työpaikkoja. Kun tähän lisätään vielä bioenergiatukien leikkaukset, romutetaan kotimaista energiaomavaraisuutta toden teolla.
Saksassa tuetaan kivihiilen louhintaa lähes 2,5 miljardilla eurolla. Tätä samaa tavaraa ostetaan myös Suomeen. Esimerkiksi kolmasosa Helsingistä lämpiää kivihiilellä, loppu maakaasulla ja ydinvoimalla.
Turvetuotannon alasajoa Vihreät ovat perustelleet luonnonvaraisten soiden katoamisella ja turvetuotannosta aiheutuneilla vesistöhaitoilla. Menneiden vuosikymmenten tuotannosta aiheutuneita vesistöhaittoja tuskin kiistää kukaan. Vesistöön aiheutuvaa kuormitusta on kuitenkin voitu vähentää merkittävästi ympäristölupaehtojen edellyttämillä vesiensuojelutoimilla ja tekniikalla. Näin tulee toimia jatkossakin.
Sen sijaan Suomen soiden loppuminen on täysin tuulesta temmattu väite. Koko Suomen maapinta-alasta on noin kolmasosa suota, josta metsäojitettuja soita on noin puolet. Turpeen ottoon soveltuvaa suota on Suomessa noin 1,2 miljoonaa hehtaaria. Vuonna 2009 turpeen kokonaistuotantoala oli 63 000 hehtaaria mikä on vain noin 1% Suomen koko suo- ja turvemaa-alasta.
Vihreiden vahva vaa’ankieli asema näkyykin hallituksen linjauksissa. Heille turpeennoston edellytysten heikentäminen on suurimpia saavutuksia. He eivät tunnu ymmärtävän, että energiaa tarvitaan jatkossakin ja se on tuotettava jollain raaka-aineella. Tuuli ja aurinko eivät riitä. Kivihiili on tuontienergiaa. Ydinvoimasta tulee ongelmat jätteiden kautta. Vedestä ei saa lisävoimaa ilman vesivoiman lisärakentamista. Hakekin tarvitsee tukipolttoainetta palaakseen tehokkaasti.
Kylmien talvien ja pitkien etäisyyksien maa ei voi ajaa omaa merkittävää energiatuotantoaan alas. Mahdollisessa kriisitilanteessa huoltovarmuutemme on oltava kotimaisen energian osalta vahvaa.
Taloudellisesti haasteellisina aikoina Suomen omaa yrittäjyyttä ja luonnonvarojen kestävää käyttöä tulee edistää niiden alasajon sijaan. Sen vuoksi turvetuotantoa on jatkettava tulevaisuudessakin.