Kirjoitan tätä kolumnia Lontoosta. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on tämän viikon virkamatkalla Iso-Britanniassa ja Irlannissa, missä tutustumme paikallisiin parlamentteihin, tapaamme paikallisia kollegoitamme ja vaihdamme ajatuksia työelämän kehittämisestä, työllisyyden parantamisesta ja yhteiskunnan sisällä tapahtuvan tasa-arvon paremmasta huomioonottamisesta eri sukupolvien kesken.
Ongelmat Suomessa ja näissä saarivaltioissa ovat hyvin samankaltaisia. Suurin haaste on tavoittaa ne nuoret jotka eivät ole missään mukana. Opiskelut ovat jääneet kesken, työpaikkaa ei ole ja kiinnostus kantaa itsestään saatikka ympärillä olevasta yhteiskunnasta on olematon. Isossa-Britanniassa on erittäin suuret haasteet nuorten työllisyydessä. Nuorisotyöttömyys on lähes 19 prosenttia, kun koko kansan työttömyysprosentti on noin kahdeksan.
Suomessa hallitus antoi hyvän lupauksen niin sanotusta yhteiskuntatakuusta, missä jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle turvataan työ- tai opiskelupaikka. Itse lupausta syövä tekijä on kuitenkin päätökset vähentää ammattikorkeakoulutuksen opiskelupaikkoja sekä kehysriihessä linjattu tavoite vähentää samassa suhteessa myös ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja vuoden 2014 jälkeen. Myös lukioverkkoon kohdistuu lähivuosina säästöjä.
Nuorten kannalta on kaikkein parasta saada suorittaa peruskoulun jälkeiset toisen asteen opiskelut kotoa käsin. Sen vuoksi tarvitsemme jatkossakin tiheää lukioverkkoa ja monipuolista ammattikoulua. Seutukunnallamme on keskusteltu lukioyhteistyön tiivistämisestä. Lähtökohtana tuleekin olla se, että opetusta voidaan järjestää nykyisissä lukioissa hallinnon yhteistyötä tiivistämällä. Ammatillisella koulutuksella on hyvät puitteet seutukunnallamme. Ongelmissa tulevat olemaan pienet koulutuskuntayhtymät, joiden kimppuun opetus- ja kulttuuriministeriö käy ensimmäiseksi.
Alueellamme 4h:n kautta käynnissä ollut yrittäjyyskasvatustoiminta on keskeinen keino opettaa lapsille ja nuorille omasta itsestään huolehtimista. Näitä perustaitoja on saatava opetettua entistä ja yhä useammalle kansalaiselle. Ymmärrys siitä, että tavoitteet elämässään voi saavuttaa tekemällä niiden eteen töitä voi luoda pohjan laajemmalle hyvinvoinnille. Tätä opetusta tarvitaan jo kotikasvatuksessa. Peruskoulussa on voitava harjoittaa luokkaretkirahastojen keräämistä. ja oppiaineiden sovittamista käytännön elämään sopiviksi.
Taito- ja taideaineiden merkitystä ei myöskään pidä väheksyä. Käsitöiden, kuvaamataidon, musiikin ja kotitalousopetuksen tarjontaa on lisättävä ja niille on ohjattava lisää resursseja. Taito- ja taideaineilla on suuri merkitys yleisten kansalaistaitojen opetteluun ja opiskelumotivaation lisäämiseen.
Kaikille nuorillemme on tärkeää löytää tekemistä, sillä jokainen yhteisestä kelkasta putoava maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa. Meidän on otettava nuoret ja heidän asiansa entistä paremmin framille, sillä lisää syrjäytyneitä Suomi ei enää pitkässä juoksussa kestä.
Mikko Savola