Kolumni Viiskunta 30.8.2012
Eduskuntatyö Helsingissä alkaa ensi viikolla. Elokuu on ollut kuitenkin kansanedustajan töiden suhteen jo vilkasta menoa. Maakunnalliset tapaamiset ja kokoukset ovat taas elokuussa tiivistyneet. Toissa viikolla myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta piti kesäkokouksen Turussa ja Salossa. Niin ikään Keskustan eduskuntaryhmä piti viime viikolla kesäkokouksen Turussa.
Viimeisten viikkojen keskustelua on hallinnut Suomen vanhustenhoidon tulevaisuus. Hallituksen puolelta on lähinnä keskitytty keskinäiseen desimaalipilkun siirtämiseen keskittyvään nokitteluun. Suuri kokonaisuus on jäämässä varjoon. Keskustelu on siirtynyt väärille urille.
Sitovien mitoitusten lakimääräinen velvoittaminen tarkoittaisi kuntaliiton laskelmien mukaan 200 – 240 miljoonan euron kustannuksia kunnille. Samaan aikaan hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksia tällä vaalikaudella yli 3,4 miljardia euroa. Näin ollen hallituksessa on keskitytty sellaiseen, mitä ei taloudellisesti voida toteuttaa, jollei siihen osoiteta myös määrärahoja.
Keskusta jättääkin heti syysistuntokauden ensi töikseen välikysymyksen ikäihmisten hoidosta. Vanhustenhoito on paljon laajempi kokonaisuus kuin pelkkä laitoshoidon desimaalimitoitus.
Suurin osa meistä haluaa asua kotona mahdollisimman pitkään. Kotipalvelun riittävät resurssit on huolehdittava asia. Sen lisäksi omaishoito on yksi tärkeimmistä, inhimillisimmistä ja kaiken lisäksi edullisimmista hoitomuodoista. Omaishoitajia arvellaan olevan Suomessa noin 300 000. Heistä kuitenkin vain joka kymmenes eli 30 000 on omaishoitolain mukaisen kunnallisen omaishoidon tuen piirissä.
Tällä hetkellä omaishoidon tuen vähimmäismäärä on 364,35 euroa kuukaudessa. Sen määrä ei ole millään muotoa oikeassa suhteessa yhteiskunnan omaishoidosta saamaan hyötyyn. Ilman omaishoitajaa monet hoitoa tarvitsevat jäisivät kunnallisen laitoshoidon varaan. Omaishoidolle onkin annettava oikea arvo ja omaishoidon tuki on saatava verovapaaksi. Sen lisäksi se tulee siirtää kunnilta Kelan tehtäväksi.
Tämän päivän ikäihmiset ovat rakentaneet Suomesta hyvän maan. Sen vuoksi meidän nuoremman polven velvollisuus on huolehtia siitä että vanhuudenpäivät voidaan myös elää turvallisesti ja hyvässä hoidossa.
Suurten ikäluokkien vanhentuessa Suomessa on entistä enemmän iäkkäitä suhteessa työssä tekevään väestöön. Se tuo mukaan taloudellisia haasteita. Sen vuoksi nyt käsittelyyn tulevasta vanhuspalvelulaista on tehtävä hyvä ja sellainen että se pystytään toteuttamaan ja antamaan ikäihmisille parasta mahdollista huolenpitoa.
Mikko Savola