Suuresti kunnioittamani kokoomuksen varapuheenjohtaja Janne Sankelo vastaa 7.11. yleisönosastolla Suomen osallistumisen Islannin ilmatilan valvontaan olevan "luonnollista jatkoa kehittyvälle pohjoismaiselle yhteistyölle".
Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ja perusteltavissa pelkästään pohjoismaisella yhteistyöllä. Islannin ilmavalvonnan on hoitanut tähän asti Nato. Nyt kuitenkin vastuuta halutaan siirtää Suomelle ja Ruotsille Nato-johtoisessa operaatiossa, pohjoismaisen yhteistyön nimissä.
Harjoitustoimintaa voimme tehdä jatkossakin Pohjoismaiden kesken nykyisin toimin Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmatilassa. Harjoituksellisesti lentäminen kuumien lähteiden yllä tuskin antaisi sen kummempaa lisäarvoa.
Osallistuminen Nato-maan ilmavalvontaan olisi uusi poliittinen avaus Suomen puolustusvoimien tehtäviin. Jos lähdemme todella valvomaan vieraan maan ilmatilaa, se tarkoittaa päätöksiä tehtävistä, kuten vieraan koneen mahdollisesta tunnistamisesta ja vähintään teoreettisesti myös voimankäytöstä.
Suomen laki puolustusvoimien tehtävistä ei tällä hetkellä mahdollista kyseistä toimintaa. Se vaatisi joko lakimuutoksen tai sopimuksen Naton ja Islannin kanssa. Islannin ilmavalvonta on siis paljon muuta kuin pelkkä harjoitus tai jatke pohjoismaiselle yhteistyölle. Avaisiko tämä Pandoran lippaan myös muihin vastaaviin tehtäviin jatkossa?
Keskustan mielestä asia on saatava joka tapauksessa selonteon muodossa reilusti Eduskunnan päätettäväksi.
Kokoomusjohtoinen hallitus toi viime keväänä käytännössä valmiin päätöksen Kauhavan Lentosotakoulun ja viiden muun varuskunnan lakkauttamisesta, mihin eduskunnalla ei sanan valtaa ollut.
Toivon, että nyt varapuheenjohtaja Sankelo toimii puolueensa avainhenkilönä avoimen demokratian ja reilun selonteon puolesta näin merkittävässä asiassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta.