Ilkka 27.06.2013
Yleisen trendin nimissä on helppo keskittää, karsia ja supistaa. Valtio kurittaa maakuntia ja maakuntakeskukset muita kuntia. Moni päättäjä on jo nostanut kädet pystyyn yleiselle tilanteelle sillä ”maailma on vain ajautunut siihen suuntaan”.
Kun annetaan periksi, myös valta keskittyy. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) totesi viime vuonna, että koko maan asuttuna pitäminen ja siitä puhuminen on vanhahtavaa. Keskittäviä esityksiä kyseenalaistavat koetaan monelta osin yhteiskunnan jarruiksi. On vain helpompi mennä virran mukana.
Syyllistäminen on helppoa, mutta on syytä pysähtyä ja katsoa suurempaa kuvaa. Etelä-Pohjanmaalla on itsetutkiskelun paikka. Teemmekö me enää päämäärätietoista työtä yhteisen hyvän ja pohditun paremman tulevaisuuden eteen vai toteutammeko vain jonkun muun sanomaa maan tapaa?
Raha puhuu konsulttina paljon, mutta kaikki päätökset eivät ole perusteltavissa taloudella. Kun säästetään, on paljon merkitystä sillä mistä säästetään. Liiallisella supistamisella voidaankin saada aikaan tuplavahinko. Suureen massaan hukkuminen voi myös syrjäyttää. Yksi menetetty nuori maksaa yhteiskunnalle tutkimusten mukaan pitkälti yli miljoona euroa.
Omassa maakunnassamme väännetään syksyllä kättä erikoissairaanhoidosta. Sairaanhoitopiirin viranhaltijaesitys tähtää kymmenien miljoonien eurojen investointeihin, peruskorjauksiin ja uudisrakennuksiin. Samaan aikaan keskustellaan ja lasketaan, onko Ähtärin sairaalalla jatkossa olemassaolon oikeutusta sen erinomaisesta maineesta huolimatta.
Maakuntamme todellinen vahvuus on ollut sen tasapuolisuus. Meillä yksi ei ole ollut ylitse muiden. Koko maakunnalle on annettu kehittymisen eväät. Nyt tuntuu välillä, kuin jotain olisi hävinnyt ja tilalle tullut brändi eteläpohjalaisuudesta.
Maakuntakeskuksen ja maakunnan reunojen välillä on ja tulee aina olemaan ristiriitoja eritoten isoissa kysymyksissä. Tärkeää on, että me ihmiset, päättäjät ja viranhaltijat ymmärrämme, että katsantokanta maakuntakeskuksessa ja maakunnan reunoilla on erilainen ja ihan syystä. Aivan kuin se on Helsingin ja maakunnan välillä.
Kuka sitten on oikeassa? Onko enemmän oikein säästää teoriassa muutama miljoona satojen miljoonien kokonaisuudessa kuin lopettaa toimiva aluesairaala, joka on erittäin merkittävä alueellinen työllistäjä?
Onko oikein, että luonnonvarakeskus alueellistetaan Helsingin Viikkiin, vaikka ottajia ja perusteita sille olisi ollut moneen muuhun maakuntakeskukseen? Kaikki vain siksi, kun trendi ajaa siihen suuntaan.
Voimmeko vihdoin löytää keinot millä me turvaamme vahvan Suomen ja elinvoimaisen Etelä-Pohjanmaan maakunnan? Kyllä voimme, mutta silloin yleiset trendit on syytä unohtaa ja muistaa, että elämää on niin kehäkolmosen ulkopuolella, kuin maakunnan laidoilla.
Puolueista ja leiristä riippumatta on selvää, että eteläpohjalaisen edustajan on ajettava oman alueensa etua samoin kuin kuntapäättäjän oman kuntansa etua. Yhteiset päätökset ovat aina kompromisseja, mutta tarvittaessa on löydettävä tahto seisoa asiansa takana loppuun asti. Eteläpohjalainen jämäkkyys ei ole historian kirjoissa antanut periksi eikä sen pidä antaa nytkään.