Maakuntamme kuten koko Suomi on vaikeassa tilanteessa. Keskittämisen tie on ollut monelle maaseudun kunnalle ja kylälle kirosana mistä on tullut nyt konkreettisesti totta.
Päätökset joilla kuntien valtionosuuksia on karsittu alkavat nyt näkyä kunnissa. Kuntien virkamiehet ja päättäjät joutuvat erityisen epäkiitolliseen asemaan. Kuinka perustella toimia joita ei itsekkään tahtoisi tehdä? Supistaa kunnan taloutta ja ratkaista, saako kylät pitää palvelunsa vaikkei rahaa ole. On syytä kysyä, missä kulkee käskyn ja välttämättömyyden raja?
Valtionosuusleikkausten määrää voi kunnittain hahmottaa vertamaalla leikkausta siihen, paljonko kunnallisveronkorotusta vaadittaisiin nykyisen osuustason säilyttämiseen. Alajärvellä korotus olisi 2.4%, Soinissa 2.8% ja Ähtärissä 1.8%. Hallituksen leikkaus on siis karmaiseva.
Kun hallituksen linjasta ei tukea löydy, kunnissa kaivataan niin kunnan johdolta, kuin päättäjiltä ja asukkailta yhteistyötä ja ymmärrystä. Vaikeana aikana olisi pystyttävä tekemään päätöksiä jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän pysyvää vahinkoa, jota ei voisi parempien aikojen koittaessa korjata. Tunnettu tosiasia on, että jokin lopetettu tai suljettu on erittäin vaikeaa avata uudelleen.
Maaseudun autioittaminen on myös paljon meistä maaseudun asukkaista kiinni. Pyrimmekö säästämään kaikkialta mahdollisimman paljon vai teemmekö tietoisesti päätöksiä joiden hintalappu saattaa olla hieman suurempi mutta seuraukset kokonaisuudelle paremmat.
Koulut ja kunnalliset palvelupisteet ovat yleisimpiä kiistakapuloita. Suuri huolenaihe kyläkeskusten julkisten palveluiden heikkenemisessä on peruspalveluiden siirtymisessä kauemmas. Esimerkiksi Lehtimäki on kieltämättä nyt erittäin kovien supistusesitysten kohteena.
Kerrannaisvaikutusten laajuutta saattaa nopealla tähtäimellä olla vaikea nähdä. Kun peruspalveluiden asiointi siirtyy kyläkeskuksesta kaupungin keskustaan, siirtyy pikkuhiljaa myös iso osa muista kuluttajapalveluista.
Kovaa ja tunteita kuumentavaa keskustelua käydään monessa nyt monessa kunnassa. Tämä vaatii päättäjiltä valveutunutta asennetta ja määrätietoista perehtymistä asioihin. Useanlaisten ratkaisumallien hakeminen näissäkin asioissa on viisautta. On muistettava, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tietä.