Saamme olla ylpeitä Suomen itsenäisyydestä. Meidän jokaisen tulisi muistaa ja arvostaa sitä työtä mitä meitä edeltäneet sukupolvet ovat maamme eteen tehneet. Eri sukupolvien tulee toimia myös niin ettei tämä perintö unohdu.
Jokaisella aikakaudella ja sukupolvella on omat trendinsä, mitkä vaikuttavat siihen, mikä on pinnalla ja mitä asioista on sosiaalisesti muodikasta ajatella. Silti kulttuuriaallokon alla tulee säilyttää tietty kivijalka joka ei murru muutoksen paineen alla. On hyvä, että opimme, muistamme ja arvostamme Suomen itsenäistymisen historiasta.
Kautta historian nuorisolla on ollut omat jutut ja vanhemmilla omansa. Molemmat ovat luonnollisesti kauhistelleet toisiaan. Onko sukupolvien välinen kuilu nyt kuitenkin erityisen suuri?
Vastuunkanto on asia, joka on yhä suuremmalla osalla kansalaisista hukassa. Yhteiskunnasta, lähimmäisestä tai edes itsestään huolehtiminen ei ole enää itsestäänselvyys. Tässä asiassa vanhoilta, maamme rakentaneilta sukupolvilta on paljon opittavaa.
Vaikka jäykkä suomalainen pureskelee asiat ennen nielaisua, ovat kielteiset ääripäät saaneet paljon jalansijaa. Ympärillä olevat arkisetkaan asiat eivät välttämättä kiinnosta. Entisajan yhteisöt ovat kuihtuneet. Edes seinäntakana asuvaa naapuria ei suurissa kaupungeissa tervehditä.
Työelämässä keskitytään herkästi uran nopeaan etenemiseen. Riskinä on että tällöin myös pudotaan lujempaa ja murrutaan, kun itselle ja perheelle ei jää aikaa.
Pikavippien viidakossa valitettavan monella myös taloudellinen oman elämän hallinta on karannut käsistä. Osa nuorista on jo päättänyt jo valmiiksi, että tahtoo elää mahdollisimman pitkään yhteiskunnan tuilla ja sosiaalietuuksilla. Hyvinvointivaltiomme turvaverkko on ehdottoman tarpeellinen, mutta valitettavasti usein myös väärinkäytetty.
Tänä vuonna alkoi uusi kansalaisvaikuttamisen ilmapiiri. Sivistynyt kansa ymmärtää valtansa ja sen käyttömahdollisuudet. Se nostaa esiin myös ääri-ilmiöitä.
Uuden kansalaisaloitejärjestelmän kautta kerätään muun muassa nimiä yleisen asevelvollisuuden lakkauttamiseksi. Tätä on perusteltu ajan henkeen sopivasti tasa-arvokysymyksenä ja suomalaisia miehiä sortavana.
Itse olen peräänkuuluttanut asian toista puolta. Erittäin moni nuori mies ja nainen löytää asepalveluksen kautta tien jonka avulla hän pystyy ottamaan vastuun itsestään ja toisista ihmisistä Vanha sanonta jonka mukaan armeija tekee pojista miehiä pitää edelleen kutinsa. On hyvä että sukupolvia koulutetaan kantamaan vastuuta ja asennoitumaan elämän haasteisiin.
Vahva aatteellinen työ ja vaikuttaminen on suomalaisille perinteistä, anarkian ihannointi ei. "Nyt ja heti"- yhteiskunnan vikkelyys ei onneksi taivu kovin helposti osaksi demokraattista päätöksentekoamme. Maata on johdettava harkiten ja konsensusta hakien.
Meillä jokaisella on yhteiskunnassamme oikeuksia ja velvollisuuksia. Nämä asiat on myös opetettava lapsillemme. Kotona, päiväkodissa ja koulussa.
Itsenäisessä Suomessa on tilaa meille kaikille. Niin ihmisille kuin ihmisten mielipiteille. Muistakaamme ylpeinä kunnioittaa mennyttä, elää tasapainoisesti nykyisyyttä ja rakentaa pitkäjänteisesti tulevaa.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!