Kolumni ilkassa 13.3.2014
Kuluneen vaalikauden energiaratkaisut ovat olleet surkeita kotimaisen tuotannon kannalta. Turpeen verokorotukset ja metsähakkeen tuen leikkaukset ovat muodostaneet tilanteen missä ulkomailta tuotavasta kivihiilestä on tullut selkeästi edullisempaa, kuin kotimaisista polttoaineista. Viime vuonna kivihiilen tuonti maahamme kasvoi 47 prosentilla.
Suomalainen energiapolitiikka tarvitsee realismia ja oikeisiin asioihin tarttumista. Viime päivinä on saanut seurata lähes surkuhupaisin tuntein Vihreiden käymää keskustelua valtakunnan mediassa. Ydinvoimalupaa vastustetaan. Samalla unohdetaan kuitenkin se, että joka kerta, kun Vihreät ovat olleet hallituksessa, on uusi ydinvoimalupa maahan myönnetty. Tämän lisäksi heidän erittäin suurella myötävaikutuksella tällä vaalikaudella on heikennetty myös kaikkien muidenkin energiamuotojen edistämistä – paitsi kivihiilen.
Kotimaisten uusiutuvien energiamuotojen tuottaminen ei tule itsestään. Tälläkin hetkellä metsiimme mätänee enemmän puuta, kuin saamme sitä sieltä energiakäyttöön ulos. Korkeiden tuotantokustannusten ja metsähakkeen tuen leikkauksen myötä sen kannattavuus energiapuun korjaamiseen on olennaisesti heikentynyt.
Metsähake ei kuitenkaan pala pannussa ilman tukipolttoainetta – turvetta. Turvevaramme Suomessa on lähes Norjan öljyvarojen luokkaa. Silti nevoistamme on vain n. 1% käytössä. Lupien jumittuminen sammaleiden ja viitasammakoiden kyttäämiseen on hidastanut ja estänyt useiden tärkeiden hankkeiden toteuttamista. Turpeen verokorotukset ovat nostaneet polttoaineen hintaa merkittävästi.
Etelä-Pohjanmaalle on suunnitteilla useampi tuulivoima-alue. Yksi merkittävimmistä tulisi maakunnan itäiselle alueelle Soinin kuntaan. Tässäkin tapauksessa ylimääräinen byrokratia hidastaa hankkeen eteenpäin viemistä. Alueelle kymmenen vuotta sitten rakennettu maakotkan pesä uhkaa viedä suuresta osasta tuulivoimapuistoksi suunniteltua aluetta naturaan. Linnusta ei enää ole alueella havaintoa.
Tällä hetkellä Suomeen tuodaan suoraan sähköä ulkomailta noin kahden ydinvoimalan verran. Tämän takia energiapolitiikkamme tarvitsee vahvempia toimia. Se vaatii kotimaisia energiamuotoja suosivia veroratkaisuja, lupabyrokratian keventämistä ja päätösten nopeuttamista. Energiaratkaisumme vaatii myös pitkäjänteisyyttä. Periaatteessa päättäjän ei pitäisi joutua puuttumaan samaan energiapoliittiseen kysymykseen yhtä kertaa useammin oman uran aikana.
Eduskunta joutuu päivittämään viime kaudella jo myönnetyn ydinvoimaluvan toimittajavaihdoksesta johtuen. Pitääksemme kotimaisen teollisuuden edes jossain määrin kilpailukykyisenä ja saadaksemme energiaomavaraisuutta nostettua, kannatan uusintaluvan myöntämistä. Pitää muistaa, että tämä on vain yksi osa laajempaa kokonaisuutta.
Keskustan mielestä energiapolitiikkamme tavoitteet täytyy olla nykyistä kunnianhimoisempia. Esitämme niin sanottua 50-50-50 -ohjelmaa, joka on toteutettava vuoteen 2030 mennessä.
Tässä ohjelmassa uusiutuvan energian osuus nostetaan yli 50 prosenttiin, energiaomavaraisuus nostetaan yli 50 prosenttiin ja hiilidioksidipäästöjä vähennetään vuoden 1990 tasosta 50 prosentilla. Tähän määränpäähän päästään jos kaksi edellistä tavoitetta toteutuvat.