Kolumni Ilkka 15.5.2014
Eurovaalien ennakkoäänestys alkoi eilen. Näissä vaaleissa pääsee uurnille jo koko elämänsä EU-aikana eläneitä äänestäjiä. Heille keskustelu siitä olisiko EU:iin aikoinaan pitänyt liittyä, on jotain tuntematonta, joka tapahtui ennen heidän syntymäänsä.
Vaikka Suomi on ollut jo pitkään jäsenmaa, näyttäytyy EU siitä huolimatta edelleen monelle kansalaiselle "jossain kaukana" toimivana etäisenä byrokratian sylttytehtaana. Euroopan Unionin pitääkin katsoa itseään peiliin, miksi näin on tapahtunut?
Kansanedustajan työssä EU:sta tulevat asiat ovat jokapäiväistä kauraa. Suuri määrä lainsäädäntöämme juontaa juurensa EU-tason päätöksiin. Emme siis voi vähätellä EU:n ja suomalaisten parlamentaarikkojen työn merkitystä.
Etelä-Pohjanmaalla EU on maatalouspoliittinen peikko, jonka jota pelätään ja joka turhauttaa. Mielikuva siitä että Brysselin herrat ja rouvat tietäisivät paremmin maista ja pelloistamme on puistattava. Liian moni on aiemmissa vaaleissa tullut siihen tulokseen että olisi muka järkevämpää olla äänestämättä. Etelän suurten kaupunkien ihmiset eivät ajattele samoin.
Eurovaalivuosina 2009 ja 2004 äänestysprosentti oli 40 prosentin tuntumassa. Alueelliset erot aktiivisuudessa olivat huomattavia. Aktiivisin vaalipiiri oli Helsinki, jossa uurnilla kävi yli puolet äänioikeutetuista, Pohjois-Karjalassa taas vain 33,7 prosenttia. Kaikkialla maaseudun ja kaupungin äänestysvilkkaus poikkesi toisistaan.
Näissä vaaleissa meillä maalaisilla ei ole varaa jäädä nukkumaan. Ei Etelä-Pohjanmaalla, eikä muuallakaan. Ei ole yhdentekevää, ketkä 13 meppiä Suomea edustavat. On myös ensiarvoista, että parlamentissa suomalaiset hakeutuvat erityisesti alueiden kehittämistä ja maataloutta koskeviin päätöksentekoelimiin. Moni hyväkin asia suomalaisella maaseudulla on peräisin EU:sta. Tarvitsemme jatkossakin maaseudun puolustajia vaikuttamaan oikeaan aikaan ja oikeissa pöydissä.
Keskustalaisten parlamentaarikkojen työ on ollut aktiivista ja ajan hermolla olevaa. Anneli Jäätteenmäen vaikutusvallalla saatiin estettyä esimerkiksi Suomen hallituksen komissioon esittämä turvemaiden raivauskielto, mikä on yksi perusedellytys tulevaisuuteen investoiville tiloille meidän kulmillamme. Pidän välttämättömänä, että eteläpohjalaisilla on jatkossakin oma edustaja parlamentissa.
Huomioitavaa on myös nykyisessä ulkopoliittisessa tilanteessa. EU:n alkuperäinen tehtävä rauhan ja vakauden turvaajana tulee oletettavasti korostumaan entistä enemmän. Ukrainan kriisi koettelee Euroopan yhtenäisyyttä, suhteitamme Venäjään ja kansallisen puolustuspolitiikkamme suuntaa. Tässä tilanteessa on luontevaa ja toimivaa, että Suomi toimii kansainvälisissä kysymyksissä osana eurooppalaista yhteisöä, mutta kansallisesta edusta huolehtien.
Kuten Viron Presidentti Toomas Hendrik Ilves eilisellä Suomen vierailullaan totesi, on monilla Ukrainan kriisin suhteen tehtävillä päätöksillä meille paljon enemmän vaikutusta, kuin niille jotka Euroopassa kovinta ääntä käyttävät.
Jo turvallisuuden ja viennin kehityksen takaamisessa itsessään on kylliksi syytä lähteä vaaleissa käyttämään vaikutusvaltaansa.
Uurnille mars!