Iltalehti 14.5.2014
Jätin 8.5.2014 kirjallisen kysymyksen hallitukselle petolupien päätöksenteon alueellistamisesta. Perustelin tätä muun muassa Turun yliopiston professori Matti Virenin petofoorumissa esittämillä näkökohdilla. Virenin mukaan perustuslaillinen elinkeinovapaus ei tällä hetkellä toteudu. Poronhoitajien elinkeinon harjoittaminen tehdään mahdottomaksi lupamenettelyillä, kustannuksilla ja elinkeinon häirinnän sallimisella. Lisäksi Viren korosti, että petopolitiikan korvauksista päättävät tahot, joille itse asia on yhdentekevä.
Petofoorumissa esitettyjen tietojen mukaan viime vuonna löydettiin 5 421 suurpedon tappamaa poroa, joista lähes 3 800 todettiin ahman tappamiksi. Petojen tappamien porojen määrä on yli viisinkertaistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Petovahinkojen suuruus viime vuonna lähentelee kahdeksaa miljoonaa euroa, ja korvauksiin on varattu vain 3,8 miljoonaa euroa.
Kysymyksessäni korostin kuinka sama kaava pätee pääporonhoitoalueiden lisäksi myös muualla maassa, vaikka mittakaava on toistaiseksi pienempi. Niin nautakarjaa kuin myös lampaita sekä muita tuotanto- ja kotieläimiä joutuu petojen uhriksi kasvavassa määrin. Myös ihmisille aiheutuneet pelot sekä kustannukset muun muassa koulukyydeistä muodostavat osansa ongelmasta. Lisäksi kanta-arviot varsinkin ahman ja ilveksen osalta ovat kasvaneet koko maassa.
Kuin kohtalon ivana, vain alle viikko kysymyksen jätettyäni kotikaupungissani Ähtärissä raateli karhu paikallisen maatilamatkailuyrityksen ajoporon kuoliaaksi. Karhu oli vienyt Lumikko-poron suoraan aitauksestaan. Lumikko –poro on tullut tunnetuksi esimerkiksi joulunavajaisjuhlissa ja muissa tapahtumissa.
Tämä ikävä tapaus vähintäänkin vahvistaa, etteivät pedot vain piileskele korpimailla tai aina välttele asutusta. Aiheuttihan Seinäjoen keskustassakin karhu hälytysvalmiuden viime viikonloppuna.
Värikäs julkinen keskustelu on lisännyt myös aktiivisuutta ja perehtyneisyyttä petopolitiikkaan. Erilaisia alueellisia petotapahtumia ja iltoja on järjestetty niin tiedon saamiseksi kuin sen levittämiseksikin. On perusteltua selvittää, voidaanko alueellista vaikuttavuutta ja päätäntävaltaa petojen kaatolupien ja korvauskäytänteiden osalta kasvattaa.
Nykytilanne on kohtuuton ja kestämätön.