Ilkka torstai 20.11.2014
Maakunnallemme maatalous ja sen myötä elintarviketalous, yrittäjyys ja työpaikat ovat elintärkeitä. Hyvin suuri osa hyvinvoinnistamme on kiinni siitä kuinka alkutuottajamme pärjäävät.
Tällä vaalikaudella viljelijöille on tullut paljon lisää harmaita hiuksia. Hallituksen maataloutta koskevat päätökset ovat olleet surullista luettavaa. Kokonaismenetykset alkutuotannollemme ovat olleet suhteellisesti maanpuolustuksen ohella budjetin kärkeä. Heikennetty on niin sosiaaliturvaa, sukupolvenvaihdosten edistämistä kuin romutettu EU:n liittymissopimuksessa sovittuja tukijärjestelmämme peruspilareita. Myös meille eteläpohjalaiselle elintärkeän ja huoltovarmuuden kannalta oleellisen Altian valtionenemmistöosuudesta on päätetty luopua.
Viljelijät ovat sitkeää porukkaa, mutta epävarmuus on asia joka ajaa yhä useampia pohtimaan tulevaisuuttaan uudella tavalla. Byrokratian lisääntyminen ja kohtuuton turhan valvonnan määrä erityisesti luomutuotannossa on laittanut monet miettimään joko tuotantosuunnan tai koko ammatin vaihtoa.
Maataloustukien maksatusaikataulun venyminen ensi vuodelta seuraavalle voi olla monelle tilalle pitkäaikainen ongelma. Pahimmillaan se vaati neuvotteluja niin pankinjohtajan kuin rehutoimittajien kanssa ja siirtää suunniteltuja koneinvestointeja. Myös verotukseen asialla on merkitystä.
Ukrainan kriisin eteensä tuomat EU:n ja Venäjän väliset pakotteet ovat tuoneet omat vakavat ongelmansa myös elintarvikesektorillemme. Venäjän vastapakotteena asettama tuontikielto on jo aiheuttanut maitosektorillemme suuret menetykset. Kun suurimman viejän Valion kauppa on tyssännyt, on se ketjuna aiheuttanut niin maitolitran hinnan pudotusta tuottajille kuin yt- neuvotteluja ja irtisanomisia elintarviketyötä tekeville duunareille.
Viimeisimpänä mutkana matkaan tulivat tällä viikolla komission kielteiset päätökset EU:n maksamista kompensaatioista tuottajillemme. Ainakin toistaiseksi ne jäivät toteutumatta ja menivät ensiksi hedelmä- ja vihannestuottajille Etelä-Eurooppaan ja sen jälkeen maidontuottajille Baltian maihin Viroon, Latviaan ja Liettuaan.
Maatalouspolitiikassamme on käännettävä pian uusi lehti. Se tarkoittaa vakaampaa tukipolitiikkaa ja vahvempaa edunvalvontaa EU:iin päin. Kotimaisin keinoin byrokratian määrää on kevennettävä jouduttamalla investointilupien päätöksiä ja rajoittamalla kiusanteolla tehtyjen mihinkään johtamattomien valitusten käsittelyä. Tilojen kehitysmahdollisuuksia pitää parantaa niin sukupolvenvaihdosten edistämisen kuin neuvonnan suhteen.
Suurimpana asiana ovat kuitenkin tuotteesta saatava hinta ja toimenpiteet sen eteen, että Suomessa tuotetut tuotteet löytyvät entistä useamman kuluttajan ostoskoreista. Tämä vaatii vastuullisuutta kaupalta sekä yhteisvastuuta EU:lta sen eteen, että tuottajat ovat laatuvaatimuksien suhteen samalla viivalla.
Nyt meidän tuottajiltamme vaaditaan paljon enemmän kuin monen muun maan viljelijältä joiden jalosteet ovat pilkkahintaan samalla hyllyllä meidän joutsenlipputuotteidemme kanssa