Ilkka 1.10.2015
Suomessa eletään tiukkoja aikoja. En usko, että se on kovin monelle suomalaiselle yllätys.
Yli varojen elämisen jälkeen tehtävät leikkaukset koskettavat ja nipistävät kipeästi. Hallituksen tavoitteena on tehdä ne toimet, joilla saadaan Suomen kilpailukyky palautettua.
Ellemme nyt toimi ja jäämme odottamaan tekevät muut euromaat ratkaisut puolestamme. Silloin puhuttaisiin aivan eri luokan toimenpiteistä, minkä Euroopan kriisimaat ovat esimerkkien myötä saaneet tuntea nahoissaan.
Opposition ja ay-liikkeen kovasta kritiikistä huolimatta hallitus on päättäväisesti lähtenyt toteuttamaan niitä toimia, mihin sillä parlamentaarisin keinoin on valtuudet. Kahden yhteiskuntasopimusyrityksen kaaduttua hallitus on pakotettu aloittamaan niiden keinojen käyttämisen, mitä sillä käytettävissä on.
On hyvä, että työmarkkinajärjestöissä on vihdoin myös ymmärretty tilanteen vakavuus. Sen vuoksi toimenpiteiden löytyminen myös sitä kautta on maamme tulevaisuuden kannalta välttämätöntä.
Pelkkä vastustaminen ei riitä, eikä odotteluun ole varaa. Seuraavaan työmarkkinakierrokseen on vielä pitkä aika. Olisi vastuutonta, jos hallitus jäisi nyt tuleen makaamaan.
Lakien säätäminen ottaa oman aikansa ja sen vuoksi valmistelutyö on aloitettava nyt. Alkuperäistä pakettia on myös muutettu ja oikeudenmukaisuutta on haettu. Haluamme tehdä ratkaisut mahdollisimman tasapuolisesti eri ammattiryhmien kesken.
Kaikki hyvinvointi ja kasvu lähtevät yrittäjyydestä ja työstä. Sen vuoksi hallituksen esitykset sisältävät leikkausten lisäksi myös harkittuja parannuksia irtisanomissuojaan, perhevapaisiin ja työnantajakustannuksiin.
Muun muassa historiallinen vanhemmuuden kustannusten parempi jakaminen helpottaa nuorten naisten työllistymistä ja keventää työnantajan taakkaa naisvaltaisilla aloilla.
Tiukka talous tuo myös eteen aluepoliittisia haasteita. Tasapuolinen kohtelu ja ennen kaikkea tasapuolisten mahdollisuuksien turvaaminen vaatii paljon työtä. Kotiseudun puolesta on taisteltava.
Suomella ja koko Euroopalla on myös poikkeuksellinen haaste turvapaikanhakijoiden virratessa etelästä pohjoiseen. Kriisi, joka alkoi välimeren kauhukuvilla, on laajentunut koskettamaan koko Eurooppaa. Suomessakin julkinen keskustelu on ajautunut vastakkainasettelun henkeen. Vastakkainasettelu ei ratkaise tätä inhimillistä kriisiä, joka ei ratkea nopeasti.
Kuten tähänkin asti Suomeen tulee nyt ja jatkossa turvapaikanhakijoita. Osalle heistä myönnetään turvapaikka ja loput palautetaan kotimaahan.
Kriisi ei ratkea aitoja rakentamalla tai polttopulloja heittelemällä. On keskityttävä yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa hillitsemään tulijoiden määrää ja korjaamaan ihmisten oloja heidän lähtömaissaan.
Heikoimmista huolen pitäminen on vaikeana aikana erityisen tärkeää. Toimet ovat kipeitä ja koskevat monia. Ikäviä päätöksiä ei ole mukava tehdä, mutta tekemättä ei voi jättää. Suomi selviää kyllä, kun pääsemme pahimman yli.
Mikko Savola
Kirjoittaja on kansanedustaja (kesk.) Ähtäristä.