Viiskunta 08.10.2015
Syksy on monelle odotettu vuodenaika. Haukun raikuessa peltojen sängillä ja aamunkuuraisissa metsissä ammennetaan luonnon karjaa, riistaa sen monissa muodoissaan. Metsästys on koko kansan harrastus ikään, sukupuoleen tai tulotasoon katsomatta. Meitä on Suomessa yli 300 000 henkilöä.
Metsästyksen päätarkoitus on riistanhoitotyö. Kantojen säätelyllä hallitaan petojen ja riistaeläinten lukumääriä kestävällä tavalla. Jos kantoja ei hallittaisi, olisi riskinä joko liiallinen tai liian vähäinen metsästys. Seuraukset näkyisivät nopeasti niin luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa kuin hirvikolarien tai petovahinkojen määrissä.
Lainsäädäntöä ja käytäntöjä tulee tarkastella kriittisesti. Lupakäytänteet ovat vuosien saatossa monimutkaistuneet tavalla, jotka aiheuttavat kohtuutonta haittaa lainkuuliaisille metsästäjille. Metsästyksen ja aselainsäädännön epäkohdat on huomioitava byrokratian purkutalkoissa. Kaatolupien myöntämisessä tulee antaa enemmän valtaa paikalliselle tuntemukselle. Erityisesti sitä tarvitaan suurpetokysymyksissä.
Suomalainen metsästäjä kunnioittaa luontoa. Saalis kerätään talteen ja kypsennetään usein sukupolvien takaisten reseptien mukaan. Nämä ovat suuria herkkuja. Myös monet ravintolat tarjoavat sesongittain riistaruokia ruokalistoillaan.
Varsinkin nuoret metsästäjät jakavat somessa ylpeinä kuvia eräreissuistaan ja saaliistaan. Tietoisuus harrastuksesta ja sen tarkoituksesta saa ansaitsemaansa huomiota. Välillä kiivaskin keskustelu tuo tietämystä ja tuntemusta ennakkoluulojen tilalle. Nuorten metsästäjien innostus takaa myös uuden metsästäjäpolven syntymisen ja tärkeän riistanhoitotyön jatkumisen.