4.10.2018 // Yleiset, Koko Suomi
Iljettävää viherpopulismia
Viiskunta 4.10.2018
Poliittisen urani aikana olen usein huomannut, kuinka yksi puolue luo suurta moraalista ylemmyydenkuvaa itsestään. Vihreisiin on pesiytynyt yhä huolestuttavampia tapoja, joissa mustamaalataan toisia, kannustetaan kansalaistottelemattomuuteen, liitetään irralliset asiat, lauseet tai sanat yhteen ja julistetaan arvot toisten suihin.
Vihreät näkevät usein vain oman oikean totuutensa. Tämä erottuu merkittävästi sosiaalisessa mediassa, missä on helppo ajautua omaan kuplaansa. Muiden päät vaaditaan äänekkäästi pölkylle, mutta oman joukon ongelmat vaietaan ja lakaistaan maton alle.
Olenkin pohtinut, josko vääristynyt sädekehä vihreiden yläpuolella kaikuu menneisyydestä. Ympäristöliikkeenä äänekäs vaatiminen ja pakotettu totuus oli tärkeämpää kuin moniääninen vaikuttaminen tai kompromissien löytäminen.
Usean konkarikansanedustajan jäädessä eläkkeelle tämän kauden jälkeen, on puhuttu eduskunnan keskustelukulttuurista. Pikavoittojen ja kannatuksen hakeminen tuntuu liian usein olevan tärkeämpää kuin Suomi-laivan vakaa vienti eteenpäin.
Vastuulliselle politiikalle on ollut nyt huutava tarve. Sipilän hallitus asetti rohkeat tavoitteet työllisyyteen ja talouteen, jotka ovat lähes kokonaisuudessaan saavutettu. Vaalikauden alussa myös oppositio peräänkuulutti Suomen nostamista yhdessä, mutta irtopisteiden edessä ne puheet unohdettiin nopeasti.
Ilokseni voin kuitenkin todeta, että kaikissa puolueissa on useita toimijoita, joille asiat menevät aina populismin edelle. Sellaisessa joukossa todellisten tulosten saavuttaminen on mahdollista ja päätöksenteko kestävää.