Eduskunnasta

Järviseutu 5.12.2018
 
Suomen pinta-alasta noin kolmasosa on suota ja turvemaata, joista vain murto-osa on energiakäytössä. Energiantuotannossa turpeen merkitys on huomioitava, sillä tunnetusti puumassan tehokkaaseen energiakäyttöön tarvitaan tukipolttoaineeksi turvetta.
 
Suomi teki päätöksen lopettaa kivihiilen käyttö vuoteen 2029 mennessä. Tämä on kannatettava päätös. Päätöksen vanavedessä moni on vaatinut myös turpeen käytön lopettamista samassa aikataulussa. Tästä olen eri mieltä.
 
Yhteiskuntana teemme jatkuvasti yhä kestävämpiä päätöksiä. Virheellistä on kuitenkin antaa ymmärtää, etteikö Suomessa paljon olisi jo tehty ja tekeillä. Me olemme yksi kourallisesta maita, jotka ovat oikeasti vähentäneet kasvihuonekaasupäästöjään.
 
Turpeen osalta pahimmat laiminlyönnit tapahtuivat vuosikymmeniä sitten, kun ei ymmärretty vesistöjensuojelua tai hiilidioksidipäästöjä. Nykypäivänä turpeen päästöjen hallinta on jo täysin uudella tasolla. Polttolaitosten jatkuvasti kehittyvät savukaasupesurit puhdistavat poltosta ilmakehään vapautuvia päästöjä. Turvesoiden loppuun hiottu vesihuolto pitää huolen, että vesi on poistuessaan turvesuolta puhdasta ja jälkikäyttö vaikkapa metsänä, peltona tai kosteikkona hyödyttää luontoa. 
 
Mahdollisuus tuottaa kotimaista energiaa on erityisesti huoltovarmuuskysymys. Varantojemme on riitettävä kriisitilanteessa. Sekä kansainvälinen energiajärjestö IEA, että öljyntuottajien OPEC arvioivat kaikkien fossiilisten polttoaineiden tuotannon ja käytön kasvavan joka päivä aina 2040-luvulle asti. Todellisen globaalin muutoksen aikaansaamisessa kotimaisen energia alasajo olisi järjetöntä.